Mainitsin pari päivää sitten postauksessani ohimennen, että tavaroiden vähentämiseni on saanut nyt ihan konkreettisen tavoitteen, kun saimme mieheni kanssa lyötyä lukkoon hieman tulevaisuuden suunnitelmia.
Olen jo pidemmän aikaa vähentänyt tavaroitani ja varsinkin viimeisen vuoden aikana ne ovat vähentyneet radikaalisti. Tämän vuoden aikana myös tavoite tavaroiden vähentämisen suhteen on elänyt jatkuvassa muutoksessa kohti yhä kunnianhimoisempaa suuntaa.
Alunperin haaveenamme oli, että vähennämme tavaroita, jotta uusi muutto ulkomaille olisi helpompaa. Vaikka tavaroita ei lähtökohtaisestikaan ollut paljon, on varsinainen pakkausprosessi ja tavaroiden varastokomeroon pakkaaminen helmpompaa, mitä vähemmän tavaroita on. Se sujui varsin helposti jo Thaimaahan muuttaessamme ja kaikki irtotavaramme mahtuivat komeroomme ongelmitta, kun vuokrasimme asuntomme kalustettuna.
Haaveissamme on tuon lisäksi ollut myös pieneen taloon muutto. Rakastan avaraa loft-asuntoamme, mutta mitä vähemmän meillä on tavaroita, sitä paremmin tajuamme, ettemme oikeasti tarvitse näinkään paljon neliöitä. Pienempikin koti riittäisi varsin hyvin ja pidämme silmät jatkuvasti avoinna sen suhteen. Toivottavasti se täydellinen pikkutalo osuu vielä kohdalle.
Jossakin vaiheessa meitä alkoi myös houkuttaa ajatus oman asuntoauton rakentamisesta pakettiautoon. Matkailu- ja asuntoautot ovat kalliita ja täynnä juttuja, joita emme tarvitse. Itse rakennetun asuntoauton juttuna on nimenomaan se, että kaikki siellä oleva on tehty juuri omiin tarpeisiin sopivaksi ja hommasta tekee erityisen se, että sen on rakentanut itse. En haluaisi asua valmiiksi rakennetussa asuntoautossa, mutta haluaisin rakentaa itselleni sellaisen.
Kaikki nuo haaveet ovat edelleen juttuja, jotka haluamme tehdä. Listallemme ilmestyi kuitenkin vähän aikaa sitten uusi juttu, josta olemme viime viikkojen aikana olleet yhä enemmän ja enemmän innostuneita.
Haaveilimme alun perun siitä, että voisimme asua erilaisissa kohteissa ympäri maailmaa joitakin kuukausia kestävissä jaksoissa. Tutustuimme asuntojen vuokraukseen eri maissa, selvittelimme tärkeitä juttuja ja pohdimme, missä maissa haluamme asua.
Ajattelimme pysyä kuitenkin muutaman vuoden vielä Ruotsissa, maksaa asuntolainan pois ja vasta sitten ryhtyä tekemään päähänpistojamme.
Yhtäkkiä meille kuitenkin konkretisoitui suorastaan yllättäen, ettemme tällä hetkellä välttämättä halunneet varsinaisesti asua missään tietyssä paikassa, vaan mielummin vain matkustella useassa paikassa ja useassa maassa. Meistä kiehtovimmalta kohteelta tuntui Aasia, sillä Aasiassa on jotain, mikä vetää meitä puoleensa – plus että matkustaminen ja eläminen useissa Aasian maissa on todella edullista ellei suorastaan jopa halpaa.
Viimeisin päähänpistomme onkin lähteä reput selässä Aasiaan. Minä en todellakaan ole mikään reppureissaaja luonteeltani ja jos minulla on esimerkiksi rajallinen määrä lomaa käytettävänäni, en todellakaan lähtisi reppureissaamaan. Nyt kuitenkin käänsin ajatuksen ihan uuteen kulmaan ja mietin, mitä tekisin, jos aikaa olisi juuri niin paljon kuin itse sitä haluan ja voisin olla missä tahansa kohteessa niin kauan kuin hyvältä tuntuu ilman, että takaraivossa jyskyttää tunne siitä, että kotiin täytyy palata niin ja näin monen päivän päästä.
Sellaisessa olotilassa ei ole väliä, jos yhden yön nukkuu hieman huonommin, jos paikasta toiseen siirtymiseen menee reilummin aikaa tai jos elämä ylipäätään on täynnä yllätyksiä ja spontaaniutta.
Aloimme tutkia erilaisia matkakohteita, reittejä ja majoitusvaihtoehtoja tajuten, kuinka halvalla voisimme Aasiassa matkustaa ja elää. Kuten viimeksikin reissuun lähtiessä, laittaisimme tietysti asuntomme vuokralle, sillä vuokratuloilla saa katettua Aasiassa olon jo lähes täysin.
Aloimme selvitellä ideaa ja päivä päivältä se on tuntunut yhä paremmalta. Aiempi ajatukseni matkalaukkuun mahtuvasta elämästä on täydeksi yllätyksekseni vaihtunut ajatukseen reppuun pakattavasta elämästä ja olen tutkinut, mikä olisi paras reppu reissuun mukaan. En näe itseäni rähjäisen rinkan kanssa, joten niin pinnalliselta kuin asia kuulostaakin, on reppuni siisti ulkonäkö minulle tärkeä asia. Se siis karsii pois jo monet vaihtoehdot.
Myös repun koko on myös ollut kriittinen juttu. Aluksi suunnittelimme molemmille suosittua Ospreyn 40 litran reppua, sillä haluamme ehdottomasti rajata mukana kulkevan omaisuutemme niin, että se menisi lentokoneessa käsimatkatavarana eikä todennäköisesti tulisi kustantamaan meille matkustaessa lisämaksuja.
Reppu näytti mieheni selässä todella maltillisen kokoiselta ja vaikutti täydelliseltä, mutta minun selässäni taas aivan liian isolta tarkoituksiini, sillä olen sen verran lyhyt. Haluan siistin, noin 30 litraisen repun, joka ei näytä siltä, että olen reppureissaaja, joka kantaa mukanaan koko omaisuuttaan. Haluan ihan vain tavallisen repun, joka selässä voin kävellä päivät pitkät pitkin kaupunkia ja mennä minne tahansa ilman, että kukaan kurtistelee kulmiaan tai jopa toteaa, etten voi tulla sinne rinkan kanssa. Haluan näyttää vain aivan tavalliselta turistilta enkä kohteelta, jonka reppu todennäköisesti kannattaa varastaa.
30 litran reppu tarkoittaa tietysti myös sitä, että kaikki määrittelemättömäksi ajaksi tarvitsemani tavarat tulisi saada mahtumaan reppuun. Olenkin jo jopa tehnyt pakkaamissuunnitelmia pohtien, kuinka paljon oikeasti tarvitsen ja kiitos erityisesti viimeisen puolen vuoden tavaroiden vähentelyn tuntuu minusta yhä vahvemmin, ettei kaiken tarpeellisen ahtaminen 30 litran reppuun on täysin mahdollista.
Emme ole vielä miehen kanssa voineet lyödä lukkoon tarkkaa maailmalle lähtemisen ajankohtaa, sillä miehelläni alkaa loppukesästä kiinnitys teatteriproduktioon, jossa hän haluaa kovasti olla mukana. Koska teatteriproduktion kesto riippuu täysin produktion suosiosta, on vielä epävarmaa, onko mies kiinni hommissaan jouluun, helmikuuhun vai kevääseen asti. Olemme kuitenkin päättäneet, että kun produktio loppuu, lähdemme Aasiaan reppuinemme.
Minusta tuntuu kuitenkin hyvältä, että minulla on vihdoin mielessäni joku arvio siitä, koska lähtö olisi ajankohtainen. Olen yrittänyt jatkuvasti karsia pois ylimääräistä kosmetiikkaani, mutta on tuntunut hieman haastavalta osata päättää, kuinka paljon kosmetiikkaa on järkevää säästää. Kosmetiikka on kuitenkin kulutustavaraa ja vaikka se säilyykin pitkään, on hyvä tietää, että riittää kun vaikkapa shampoita ja kosteusvoiteita on yhdeksän kuukauden tarpeisiin. Loput voi sitten hyvillä mielin laittaa kiertoon muille.
Tuntuu muutenkin hyvältä vähentää kosmetiikkaa entisestään, sillä haluaisin edistyä luonnonkosmetiikan tuotekehittämisen opinnoissani mahdollisimman paljon, mutta jos en ehdi kokeilla erilaisten tuotteiden formulointia ja koostumuksia ihollani, en voi kehittyä.
Koska meille ei ole täysin selvää, kuinka pitkään aiomme reissata, en myöskään halua jättää reissaamaan lähtiessämme kotiin vanhenemaan yhtään kosmetiikkaa. Instagram Stories -tarinoideni puolella onkin näkynyt viimeaikoina erittäin paljon juttuja tavaroista ja kosmetiikkatuotteista, jotka laitan kiertoon ja tammikuussa alkaneen elämäntaparemonttini mukaisesti en ole koko kuluneena vuonna ostanut juurikaan mitään. Varastot siis kevenevät mukavasti jatkuvasti.
Viime viikkoina onkin ollut erityisen mukavaa ja vatsanpohjaa kutkuttelevaa miettiä, millaisia paikkoja haluan päästä näkemään, millaista matkalaisen elämä voisi olla ja ennen kaikkea mitä tavaroita sitä edes tarvitsee.
