Yksi yleisimmistä kysymyksistä työpaikallani nimitäin on ”Kuka sinä olet tänään?”
Ei, tämä ei johdu siitä, että vakituisten työkollegoideni keski-ikä on lähempänä viittäkymmentä vaan ihan vaan siitä, kuinka laivassamme ja osastollamme on työt jaettu.
Jokaisella työntekijällä on tosiaan oma vastuualueensa ja sitäkautta omat vastuutehtävänsä. Näihin vastuualueisiin on lisäksi liitetty hytti ja vastapari. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kun vaikka Tiina on kipeänä ja joku tulee tuuraamaan Tiinaa, yöpyy hän Tiinan hytissä ja hoitaa Tiinan vastuualuetta. Hän on siis Tiina.
Joskus pakka voi olla hieman sekaisin.
Esimerkiksi osastomme pomo Matti voi olla poissa töistä, jolloin minun lähin esimieheni Liisa tuuraa häntä. Esimiestäni saattaa puolestaan tuurata toinen assarimme Anna ja häntä sitten taas joku toisesta myymälästä, vaikkapa Juha. Kun tähän vielä yhdistää esimerkiksi sen, että vaikkapa meidän myymälästämme on joku (sanotaan vaikka Suvi) sairaana, saattaa häntäkin tuurata joku (sanotaan vaikka Lotta).
Kuvittele siis, miltä ulkopuolisen korvaan kuulostaisi tämä keskustelu, jonka saattaisin käydä töissä jo olevan ihmisen kanssa töihin tupsahdettuani:
Ketä täällä on töissä?
-Liisa on Matti.
Kuka on Liisa?
-Anna on Liisa.
No kukas sitten on Anna?
-Juha.
Jaa… No ketä meillä on myymälässä töissä?
Minä, sinä ja Essi. Ja Lotta on Suvi. Ylihuomenna siitä tulee Essi.
Ja niin, joskus henkilö saattaa esimerksi ruuhkakauden vuoksi olla extratyöntekijänä, eli täysin ylimääräisenä:
Kuka sinä sitten olet?
-Minä en ole kukaan.
Ulkopuolisen korvaan tämä keskustelu saattaa hyvinkin kuulostaa varsin mielivaltaiselta ja veikkaan, ettei missään muussa työssä kuin meillä ja dementiakodissa (tai sitä vastaavissa paikoissa) tosiaan tarvitse aloittaa päiväänsä kysymällä muilta ”Kuka sinä olet tänään?” tai ”Oletko tänään sinä vai joku muu?”
Sellaista meillä täällä laivalla.