Yleltä tuli tänään Suora linja -ohjelma, jonka aiheena oli, voiko halpa kosmetiikka olla hyvää ja onko kallis kosmetiikka automaattisesti edullisempaa parempaa. Itsekin pääsin sanomaan ohjelmassa sanasen päästyäni yllättäen Skype-haastatteluun Ylen toimittajan kanssa (vitsit tätä modernia teknologiaa ja tapaa hoitaa asioita!), mutta koin minulla olevan sen verran paljon sanottavaa aiheesta, että halusin näpytellä siitä vielä blogini puolella omankin postaukseni.

Heti alkuun sanon, että jos minun täytyisi valita, käyttäisin koko lopun elämääni mielummin markettituotteita kuin selektiivisiä tuotteita. Minusta halvalla todellakin voi saada hyvää eikä kallis hinta takaa laatua. Tässä muutama pointti, joita minusta kuluttajienkin olisi hyvä miettiä.

Ensinnäkin kannattaa pohtia, mistä kaikesta itseasiassa maksaakaan. Maksaako sen kalliimman mascaran sisällön ja pakkauksen valmistaminen muka niin paljon enemmän kuin sen halvemman mascaran, vai koostuuko hinta kenties jostakin muustakin? Epäilemättä koostuu. Tuotteiden hinnoilla ja siitä syntyvällä voitolla kun on katettava kaikki ne kulut, joita merkille tulee niin henkilökunnan palkkaamisesta, mainoskampanjoiden tekemisestä, toimitilojen vuokraamisesta, tuotteiden jakelusta, uusien tuotteiden kehittelystä, myyntitelineiden rakentamisesta kuin mistä tahansa muustakin aina firman neuvottelupöydässä tarjottuihin macaron-leivoksiin ja toimittajille ja bloggaajille promomielessä järjestettäviin illanistujaisiin. Kaikki maksaa ja se kaikki on näyttävä tuotteiden hinnoissa.

Yksi suuri menoerä ovat tosiaan merkkien mainoskampanjat. Usein kuulee juttuja siitä, kuinka se ja se tähti on tehnyt niin ja niin monta nollaa sisällään pitävän sopimuksen sen ja sen merkin kanssa näyttäytyen jatkossa tuotteen/merkin X keulakuvana ja asiasta kuullessaan pysähtyy vaan miettimään, että voih, saisinko minäkin noin paljon rahaa jostakin. Sen sijaan voisikin pohtia, että hetkinen, kukas sen summan maksaa ja ehkä hoksata, että kuluttajat. Ei niitä rahoja tuosta noin vaan ilmesty, firmat tienaavat ne myynneillään. 

On varsin yleistä, että merkit käyttävät uusia tuotteita lanseeratessaan apunaan julkkisten kasvoja. Homma on itseasiassa enemmän sääntö kuin poikkeus, sillä julkkisten vetovoimaisuus tiedetään. Kyse ei välttämättä niinkään ole siitä, että firmat kuvittelisivat meidän kaikkien haluavan näyttä scarletjohanssoneilta tai juliarobertseilta. Kyse on ehkä enemmän siitä, että näiden ihmisten kasvot muistetaan ja niiden kautta saadaan mielenkiinto tuotteeseen heräämään. Ei minulta tulla töissä kysymään, että mikä se oli se uusi tuoksu, jossa oli mainoskuvassa se joku hymyilevä blondi. Minulta tullaan kysymään, että mitä tuoksua se joku punatukkainen näyttelijä oikein mainostaakaan tai missä mascaramainoksessa se Julia Roberts nyt olikaan. Julkkikset jäävät ihmisten mieleen tavallisia annoja, johnnyja ja jotainrandomejablondeja paremmin. 

Kannattaa myös muistaa, että kaikki välikädet vetävät aina omansa pois. Kosmetiikassa on kauppojen kannalta todella hyvä kate, sillä on hyvin yleistä, että kate on jopa lähes puolet tuotteen ulosmyyntihinnasta. Kaikilla aloilla tämä asia ei ole näin. Huomioitavaa on myös, että Suomessa kosmetiikan vero on lähes neljännes tuotteen hinnasta, eli melkoisen päätähuimaava.

Teknologiasta puhuttaessa vaikkapa ero kalliin ja halvan television välille on helppo asettaa ja niiden erot näkee konkreettisesti. Kallis TV takaa yleensä paremman kuvanlaadun, siinä on konkreettisesti enemmän ominaisuuksia  kuin halvemmassa mallissa ja sen paremmuudesta on osoittaa selkeää, luvuilla ja silmillä mitattavaa dataa. Helppoa. Kosmetiikassa ero ei kuitenkaan ole näin selkeä.

Onko itse tuotteen koostumuksissa sitten suurta eroa kalliin ja halvan välillä? On ja ei.

Vaikka kosmetiikkateollisuus kehittyy jatkuvasti, ei vieläkään ole keksitty niitä supertehoaineita, joita iholle voidepurkista lykkimällä voisi kuitata vuosien hoitamattomuuden ja ihon laiminlyönnin. Ei voi siis olettaa, että ihoaan voisi laiminlyödä nelikymppiseksi, sitten ostaa sen kahdensadan euron voidepurkin ja kuitata sillä kaikki menneet synnit ja olla seuraavassa kuussa jälleen nuorekkaamman näköinen. Se ei vaan toimi niin.

Kosmetiikkaa tutkitaan jatkuvasti, uusia tehoaineita löydetään ja monilla niistä saadaan jopa pientä näkyvää vaikutusta aikaiseksi, mutta ennaltaehkäisy on se avainsana. Kaikki lähtee hyvästä ihonpuhdistuksesta, tarpeenmukaisesta ihon kosteutuksesta ja ihon suojaamisesta. Tutkimuksien mukaan auringon UV-säteily voi aiheuttaa jopa 80 prosenttia ikääntymisen merkeistä, eli pimeässä laatikossa eläminen säilyttäisi ihomme huomattavasti paremman näköisenä. Tähän harva kuitenkaan ryhtyy, joten suojakertoimellisten tuotteiden käyttö on yksi tärkein tekijä. Ja suurin osa niistä ihon pinnan pienistä juonteista johtuu ninenomaan kosteuden puutteesta.

Hyviä ja ihotyypille ja omiin tarpeisiin sopivia puhdistustuotteita, kosteusvoiteita ja aurinkovoiteita saa helposti ja halvalla. Tehokkaimmat kosteuttasitovat aineosat ovat niitä perusaineita, joita löytyy lähes jokaisesta parinkin euron purkista, joten näistä ei tarvitse tinkiä pienelläkäään budjetilla mentäessä.

Mikä halpojen ja kalliiden tuotteiden suurimpana erona sitten voisi olla? Mahdollisesti niiden kosmettiinen miellyttävyys iholla. Kalliimpaa voidetta on saatettu työstää enemmän ja sen ihotuntuun on satsattu enemmän, jolloin se myös tuntuu iholla miellyttävältä. Meikkipuolella eron huomaa selvästi varsinkin meikkipohjatuotteiden kohdalla. Kärjistettynä esimerkkinä voisikin sanoa, että kyllä se mökkirannan karkea hiekka on hiekkaa siinä missä Saharan auriomaankin hiekka, mutta hiekkapartikkelien koko on vaan eri. Samalla lailla kosmetiikkatuotteetkin voivat sisältää samaa ainetta, mutta sen partikkelikoko voi olla eri riippuen siitä, kuinka paljon ainetta on työstetty ja mitä enemmän ainetta työstetään, sitä enemmän se tietysti maksaa. Myös aineiden pitoisuudet voivat vaihdella ja esimerkiksi tuotteen tuoksuunkin on voitu satsata erilailla.

Hyvältä tuntuvien kosmetiikkatuotteiden tekemisen ei kuitenkaan tarvitse olla aina kallista. Nykyteknologialla on helppoa saada tuote tuntumaan hyvältä iholla melko edullisilla perusraaka-aineilla. Hyvä tuntu ei kuitenkaan aina takaa hyviä hoitotehoja ja tätä ”hyväntunnun huijausta” käyttävät niin kalliimmat kuin halvemmatkin merkit. Kosteusvoiteeseenkin on helppoa lisätä ihonpinnalle napakkaa tuntua tuovia aineosia, ihohuokosia häivyttäviä ja ihon pintaa siloittavia partikkeleita sekä ihon pinnasta heleämmän näköisen saavia valoa heijastavia aineita. Hoitotuotekin voi siis ”meikata” ihosta hyvännäköisen ilman, että iholle on edes levitety tuotteita, jotka kuluttajat vasta meikiksi mieltävät. Iho voi siis vaikuttaa hoidetulta helpolla saaden kuluttajalle aikaan mielikuvan siitä, että tuote on erityisen tehokas, koska sen vaikutukset näkyvät niin nopeasti.

Haluan itse kuitenkin korostaa aina, ettei ole olemassa huonoja tuotteita, on vaan erilaisia tarpeita. Se, että itse esittelen blogissani jonkun tuotteen minulle sopimattomana ei tee tuotteesta millään lailla huonoa. Se vaan tarkoittaa sitä, ettei se sopinut tarpeisiini. Jonkun toisen tarpeisiin se voi kuitenkin olla täydellinen.

Itse sanon usein, että värikosmetiikan puolella on nykyään helppoa päästä halvalla ja edullisista merkeistä löytyy loistavia tuotteita, mutta meikkipojien kanssa kannattaa usein mennä viikkorahaa pidemmäksi kalaan. Niiden kohdalla hinta nimittäin tarkoittaa hyvin usein myös hyvää laatua, joskaan ei ole tae sille. Tämäkin kuitenkin riippuu jälleen tarpeista: tasaisella ja hyvinvoivalla iholla kuuden euron ja kuudenkymmenen euron puuterilla ei välttämättä huomaa eroa, mutta suurihuokoisella ja rasvoittuvalla, epätasaisemmalla iholla ero voi olla hyvin selkeä. Siksi onkin aina tärkeää tiedostaa ensisijaisesti omat tarpeensa ja lähteä vasta sitten miettimään, kuinka paljon tuotteeseen tahtoo satsata.

Onhan se kuitenkin toisaalta totta, että monet saavat nautinnon siitä, että voivat katsella peilikaapissaan kaunista luksusmerkin purkkia ja kokevat, että heidän ihonsa on pakko voida paremmin sen tehtyä kuukauden ruokabudjettiin niin syvän viillon. Ja hei, ei se ole väärin! Jos johonkin uskoo, niin kyllähän se silloin myös saa ainakin jonkun näköisen lumevaikutuksen aikaiseksi. Ja jos uskoo ihonsa säteilevän, säteilee varmasti henkisesti itsekin ja kyllähän se näkyy kasvoistakin. Jos uskoo näyttävänsä sillä hetkellä hyvältä, on hymy herkässä ja kasvot hehkuvat kilpaa Hartwall-arenan spottivalojärjestelmän kanssa niin kyllä sen joku muukin silloin huomaa ja kehaisee, kuinka säteilevältä toinen näyttää. Ja onhan sen pakko siinätapauksessa johtua siitä edellisellä siikolla ostetusta ylikalliista kosteusvoiteesta!

Minusta tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe ja kuulisinkin todella mielelläni teidänkin pohdintojanne aiheesta kommenttiboksin puolella!