Rakkaat lukijani.
Yleensähän homma menee jotakuinkin näin:
Saan päähäni kihartaa tukkani muotoiluraudallani ja pikavilkaisulla olenkin varsin tyytyväinen huolettoman oloiseen lopputulokseen.
Tuskastun kuitenkin huomattuani, että kauniit kiharani näyttävätkin kuitenkin itseasiassa hieman miltä sattuu.
Toisella puolella kasvoja möllöttääkin kauniin kiharan sijaan iso pökäle ja kiharoiden suuntaa ei ole taaskaan ajateltu loppuun saakka.
Turhaudun hieman lisää ja jopa ärsyynnynkin jonkun verran.
Viimeinen niitti on kun huomaan, etten edelleenkään osaa kihartaa hiusteni takaosaa.
Tässä vaiheessa päässä yleensä napsahtaa ja huudan jo täyttä kurkkua hiuksiani repien wannabe-insinöörin juostessa sohvan taakse piiloon peläten lentäviä hiusputiloita.
Trust me, minä olen siis se viimeinen henkilö, jolta tahdotte hiustenmuotoiluvinkkejä. Kalju setännekin osaisi auttaa paremmin.
Mutta hoitotuotteista minulla on kuitenkin useampi sananen sanottavanani ja huomisen postauksessa paljastan eräästä uutuustuotteesta teille varsin hhmm…mielenkiintoisen faktan!
Toivottavasti teiltä kuitenkin sujuu tukanlaitto tätä bloggaajaa paremmin!
Mukavaa viikonloppua ja onnistuneita tukkapäiviä toivottaa peruukkia harkitseva Virve.
PS. Tukkakriisin lisäksi koen jälleen nimikriisiä. Tai oikeastaan minulla ei taaskaan ole ongelmaa nimeni kanssa, vaan lähinnä muilla on.
Kun esittelin teille itseni nimellä mainitsin kommenttilaatikossa, että nimeni muistaminen tuottaa usein vaikeuksia ihmisille. Asia tuli taas todettua, kun juuri loppuviikosta sain kirjekuoren opiskeluihini liittyneeltä työharjoittelupaikalta. Kirje sisälsi työtodistuksen, ja tässä pieni ote siitä:
Hyvin kaunista ja imartelevaa palautetta ehdottomasti. Kiitos Virpi, että teit hyvää työtä työharjoitteluni aikana. Mutta hei, by the way, myös minä olin paikalla, miksei minua mainita?!
Kun esittäydyn uusille ihmisille ainoa hetki, jolloin he nimeni muistavat on, kun esittely on tapahtunut baarissa yön pikkutunneilla: ”Ai Virve niinku Virve Rosti! Hei…laulas Sata salamaa jooko…?”
Kokeeko joku muu nimikriisiä välillä?
Apua en malta oottaa tota mielenkiintoista faktaa! 😀
ps.Sun hiukset on ihanan tuuuuheat!
Voi sua! Sanotaanks sua sitten useinkin esim just tuolla Virpi nimellä?
Äläs nyt tuskastu siellä hiustesi kanssa, mun mielestä tuokin kampaus on kiva, onhan se ihan eri näköinen kun esim suorat hiukset eli erilainen kampaus siis 🙂
Haha, oot yhtä hyvä tekemään kiharoita kuin mä 😀
Mulla on älytön nimikriisi (muiden suunnalta siis). Mun nimi on Lise (joka lausutaan Liise) ja olen tottunut vastaamaan myös nimiin Liisa, Lise yhdellä i:llä, Liisu, Liisi jne. Mikäs siinä, rakkaalla lapsella on monta nimeä vai miten se menee 😉
Anonyymi: Fakta tulee olemaan kyllä todella yllättävä ja mielenkiintoinen. 😉
Siny: Uudet tuttavuudet sanovat hyvinkin usein. Itseasiassa olen jo niin tottunut asiaan, etten enää edes aina jaksa korjata. 😛
Odotan niin kovasti takahiusten kasvua, jotta niiden kihartelu olisi helpompaa.
Oot kyllä todella kaunis!
…ja oon yhtä hyvä tekeen kiharoita :))
Minä en taas käsitä sitä, kun nimeni on pitkä ja sen jossakin tiskillä lausun, hymyilevä virkailija kohottaa kohta katseensa ja varmistaa, että olihan se tosiaan siis nämä kolme ekaa kirjainta se sinun koko nimesi (tai joku vastaava, korkeintaan nelikirjaiminen kombinaatio nimeni osista)? Siis täh, miten voi selkeästi artikuloidusta nimestä tipauttaa huoletta yli puolet pois?! Tämä ei myöskään ole harvinaista, vaan käy itseasiassa aika usein. En puhu epäselvästi, enkä piipitä erityisen hiljaa. Silti. Kerta toisensa jälkeen.
Minulle tuotti ylivoimasta tuskaa saada tukkaani laitettua niskasta, kunnes muutin asuntoon, jossa peilikaapin ovista sai taiteltua itselleen peilipinnan, joka näytti myös takatukan. Ei silti, tukanlaitto on edelleenkin hidasta ja uskaliasta puuhaa, mutta ainakin se helpottui tämän keksinnön myötä oleellisesti 😀
haha, pakko tähän väliin todeta että tunnen yhden virven. ja sen sukunimi on oikeastikin rosti ;D (ja nyt en tarkota sitä laulajaa) voin vaan kuvitella miten hän on joutunut kuulemaan kuittailuja koko elämänsä ajan! 😀
S: Pitänee vaan treenata enemmän. 🙂
Annis: Minäkin saan homman jotenkin sujumaan noiden peilikaapin ovien avulla, mutta siinä menee aina niin kauan aikaa, että huolettomat, nopeat kiharat ovat vain haave. :/
Anonyymi: Täydet sympatiani hänelle, sillä voin vain kuvitella hänen tuskansa määrää, kun me viattomatkin jo kärsitään. 😉
Haha,nimikriisi on mulle NIIN tuttu asia 😀 En tajua että miks on niin vaikeeta erottaa Riia ja Riina toisistaan. On Riina nätti nimi, mut se vaan ei oo minun nimi 🙂 Oon tottunu siihen mutta silti korjaan heti jos joku Riinaks kutsuu(eli pari ekaa kuukautta uudessa työpaikassa menee oman nimen opettamiseen). Paras sattu pari viikkoa sitten kun työkaveri kutsu minua nimellä Mirva(ja oon ollu samassa paikassa töissä 2kk).
Tuo alko kyllä jo päiväkodissa kun mulla oli 2 kaveria ja meidän nimet meni aina hoitajilla sekaisin. Piti siis tottua vastaamaan nimiin Riia,Riina tai Miila 🙂
Oma nimeni on aivan tavis ja tykkään siitä. Mutta mä en millään uskoa, että sun nimessä voisi olla voimakkaita kirjaimia kuten veetä ja ärrää.
Olin aivan varma, että olet jokin Henna tai Sini. Olet niin suloisen ja söpön näköinen, että nimenkin pitäisi olla kuin pehmistä. Kutsun sua silti edelleen nimellä Kultatyttö, tykkään kovasti jutuistasi.
Haha ihana postaus! 😀
Olen niin tottunut siihen, että nimeni menee väärin, että se ei minua haittaa, ainakaan pahemmin. Kyseessä ei ole harvinainen, vaan hyvin yleinen nimi, mutta samankaltaisia nimiä kun on niin paljon. Janna/Jonna/Jenna/Jenni/Jenny….. :''D
Todellakin voin sympatisoida (onko toi edes oikea muoto?)ton nimen kohdalla!!! Oma nimeni on Henni ja lukuisat versiot on kuultu: Heini, Heidi, Henna jne jne. Nyt olen mennyt naimisiin ja otin miehen sukunimen, joka on erittäin harvinainen. Voit varmaan arvata mitä se aiheuttaa..? 🙂
-Madame K
Heippa! Minulla on myös ongelmia nimeni kanssa! Oma nimeni (Helena) on aivan tavallinen nimi, mutta minun ikäisilläni (25v.) harvinaisempi.. Olenkin useimmiten Hannele, Elina ja joskus jopa Helinä! Monet haluavat myös keksiä lempinimen minulle kun nimi on kerran niin pitkä:/
Minulla on myös samanalaisia ongelmia takahiusten laittamisen kanssa, vaikka peilistä pystynkin ne näkemään.. Olen itse tullut siihen tulokseen, että takana hiukset ovat vaan niin paljon tuuheammat ja parmpi kuntoiset, että niitä on siksi vaikeaa laittaa. Kiitos vielä ihanasta blogista! Olen saanut todella paljon hyviä vinkkejä täältä:)
t. Hannele, eikun Helena
Koen nimikriisiä aina toisinaan, sillä nimeni on kaksiosainen, yhdysviivalla, ja toisinaan jengi ei vaan ymmärrä että kaksiosaiseen nimeen tosiaan kuuluu kaksi osaa, ei sitä jälkimmäistä nimeä voi jättää pois 😛
Eipä suju hiustenlaitto täälläkään mitenkään kehuttavasti, suoristaminen on ainoa mihin kykenen lopputuloksen näyttäessä hyvältä. Muuta ei sit kannata kokeillakaan…
Nimikriisistä sen verran, että liian usein olen kuullut nimeni olevan Marjanne (wtf?! eihän tollasta nimeä ole olemassakaan). Ei kai Marianne nyt niin vaikea ole?
hihh, tervetuloa pökäletukkaisten tyttöjen kerhoon, kihartelu sujuu näemmä yhtä vahvasti kuin allekirjoittaneelta :D! nykyään pitäydyn suoristuksessa, se on huomattavasti helpompaa…
seuraavaa postausta mielenkiinnolla odottaen – toivottavasti paljastat, että l'orealin uusi hiusnaamio on identtinen NG:n kanssa, joohan?!
/nanna
Kyllähän tuo tukka ihan kivalta näyttää 🙂 Muakin kutsutaan usein eri nimillä. Varsinkin nyt kun alotin maanantaina uudella työpaikalla oon ollu millon Annikki, Anniina tai Annemari 😀
Mulla on myös ongelmia takahiusten kihartamisen kanssa. Vaikka kihartaisin hiukseni patukoilla ja rullaisin ne taakse ihan samalla tavalla kuin muualle, niin silti takana ei ikinä ole nättiä irtonaista kiharaa, vaan outoon suuntaan kiertyvä paakku. Joten pakko aina nostaa kiharretut etuhiukset kiinni päälaen takaosaan peittääkseen tämän kihartumattoman paakkukohdan. Kummallista. 😀
En varsinaisesti kärsi nimikriiseistä, koska ihmiset todella helposti muistavan nimeni, mutta olen asiakaspalvelutehtävissä niin kyllästynyt kuulemaan kaikki kymmenen tosi hauskaa vitsiä, jotka nimestäni saa väännettyä. Jokainen asiakas kuitenkin luulee olevansa se ensimmäinen hauska heppu. Tai sitten ne alottaa "Sä varmaan kuulet tätä aika paljon, mutt.." "Joo kiitos hei!".
Täällä yksi nimikriiseilijä. 😀
Janiina-nimeni usein sekoittuu Niina, Nina, Janina, Janita, Janika, Janniina, Jenniina, ym nimimuunnoksiin(mikä on ymmärrettävää) mutta tässä parhaimmistoa:
Kolme kuukautta kesätyöpaikalla oltuani, pomoni (joka oli siis AINUT työntekijä minun lisäkseni) kutsui minua joka ikinen kerta Jessikaksi.
Olen saanut postia nimellä Vannina.
Lähes kaikkialla joudun tavaamaan nimeni, "J-A-N-I-I-N-A, eli kaksi iitä keskellä".. Ja lähes poikkeuksetta vastaukseksi tulee "ai siis Jannina?"
Jep, kukaan ei osaa lausua nimeä. Se vielä menee, jos joku kutsuu minua jollain nimellä ja tajuan, että minua tarkoitetaan, mutta monesti ne muunnokset on niin outoja, etten edes tiedä, että minulle yritetään puhua…
En itse tykkää omasta nimestäni lainkaan, mutta ehkä pahinta on, että kukaan ei edes muista sitä. Kaverit, työkaverit jne. on ainakin kerran sanoneet mua Tanjaksi, vaikka nimi on Taina.
En tajua mikä siinä on niin vaikea muistaa ja oon tässä vuosien varrella kehitellyt tästä nimiasiasta itselleni henkilökohtaisen helvetin… 🙁
Hyvä kun oma mies muistaa nimen…
Voi ei :DD Itse sain joskus TETistä loistavan työtodistuksen, mutta ihan kokonaan väärällä nimellä (oliskohan ollut jopa pojan nimi..?) Enkä mä tietenkään kehdannut mennä pyytämään uutta, niin eipä tullut sitten haettua kesätöitä sillä 😛 Harmittaa!
+ Musta noi kiharat näyttää ihanilta ^_^
kaiken maailman teiniangstit sun muut teini-ikään kuuluvat kriisit ei oo ikinä ollut mitään verrattuna nimikriisiin jota allekirjoittanut on potenut aina, ihan aina. mun nimi on siis Inahenriikka. Yhdellä i:llä, yhteen ja kahdella k:lla. nimi kirjotetaan auttamatta aina väärin ja mä en voi sietää sitä! se saa mun veren kiehumaan ja korvista nousee savu välittömästi. en tajua mikä siinä on niin kovin vaikeaa, että kun tapaa uuden ihmisen, niin arvostais sitten ihmistä edes sen verran, että opettelis toisen nimen oikein. (en edes halua puhua vanhoista tuttavista jotka vielä monen vuoden jälkeen kirjottavat nimen väärin, sukunimeä myöden) eikä sillä kirjotusasullakaan oo niin paljon väliä, kun sillä miten ina lausutaan. se on ina ja piste ei iina eikä mikään muukaan variaatio.
oivoi, hermostun pelkästä ajatuksestakin, joten tiedän todellakin mistä puhut 😀 tosin tänkin postauksen pointti tais olla nuo hiukset…. huppsss
Mulla on todella yleinen nimi, Jenna. Mutta kun samankaltaisia on paljon. Liian paljon.
Minua on siis kutsuttu Jonnaksi, Jenniksi, Jannaksi, Hennaksi.. ai niin, ja paras (omasta mielestäni pahin, ainakin silloin) muutama vuosi sitten, kun olin ala-asteella. Saimme kalenterit, ja minun työni oli siellä. Nimellä Janne. Sillä kuukaudella ei edes ollut tyttöjen piirustuksia – taidettiin siis mua oikeasti myös luulla pojaksi. Loukkaannuin kyllä ja pahasti.
T: Jenna
Täytyy kyllä sanoa se, ettei vieras ihminen voi tietään etukäteen, että lausutaanko joku Ina: Ina vai Iina tai Mia: Mia vai Miia. Harva pahalla lausuu toisen nimeä väärin, sitä jos ei muista toisen nimeä taas ei voi oikein selittää, (ellei se oikeasti ole tosi erikoinen)
.
Nuo Virve ja Virva tuntuu olevan jotenkin kamalan vaikeita ihmisille. Itseä ihmetyttää, kun oon molempia tuntenut, joten eihän ne nyt niin vaikeita nimiä ole 🙂 Itse koen kriisiä lähinnä sukunimestä, vaikka se ihan suomenkielinen onkin. Varsinkin puhelimessa se kuullaan väärin 🙁 Joten onnneni on esim. lääkäriin aikaa varatessa, kun asioidaan hlötunnuksella 😉 Naimisiinmenoa odotellessa… xD
Ja täällä kans toinen, joka ei saa laitettua tukkaa, vaikka tuotteita ois kuinka. Huoh. Joten tyydyn tupeeraamaan vähän ja käyttämään suoristusrautaa.
Oon aika usein Noora tai sitten Roosa. Jopa ne jotka on tuntenut mut kauan ja on hyviä ystäviä, eivät meinaa oppia että olen Rosa en Roosa.. sallin että sanotaan kahdella oolla mutta että kirjotetaan on ärsyttävää.. Tota Nooraa en tajua siltikää ! Rosa ja Noora ei musta kauheen samanlaisia ole ? Oon liian usein Noora.. 😀 Nimessä sinänsä ei vikaa, mutta pliiis. Ja onko Rosa oikeesti NIIIIN harvinainen et sitä ei vois oppia tai muistaa?
Menee ihan asian vierestä, mutta osaisitko suositella jotain mahdollisimman pysyvää kajalia? Mulla on ihme tuhrusilmät ja tuntuu että ne aina vähän sottaa ja leviää, varsinkin jos on yhtään tuulista.
Entä millä merkillä olisi hyvä sivellin luomivärin levittämiseen ja paljonko suunnilleen maksaa?
Entäpä jos haroisit sormilla kiharat auki? Ootko kokeillut lämpörullia? Itse koen ajoittain muiden suunnalta jonkinmoista nimikriisiä. Ruotsinkielisellä sukunimellä varustettuna ja poikkeavasti kirjoitetulla etunimellä saankin varautua tavaamaan joka ikinen kertä sekä etu- että sukunimeni. Onkin muodostunut jo tietynlainen rotla, jonka hoen joka kerta.
Joo nimiongelmia on ollut koko ikäni. Omaan nimeäni tulee sen verran harvoin vastaan,että sormihan siinä menee useimmilla suuhun. Yleisin on kuitenkin se, että minulle istutetaan pallit "hei Anssi", "Onko Anssi paikalla" ja laskukin tuli kerran nimellä Anssi. Opettajat hämmästyvät koulussa, kun Anssin kohdalla nimenhuudossa vastaakin tyttö. Voiko Assi olla todella niin ihmeellinen nimi? Parasta oli tietysti se, että poikaystävänikään ei suhteen alussa muistanut nimeäni "Psst, mikä se on sun nimi muutes oli?". Vieläkin kiiressä hän huudahtaa usein huomaamattaan "Anssi tuu kattoo tätä" , vaikkei miesrakkaudesta pidäkään, insinööri kun on 😉
Ja tähän päälle kun lisätään kohtalaisen outo ja hauskuutta herättävä sukunimi, niin soppa on valmis ja ongelmia taitaa riittää hautaan asti 😀
Muutes, kiva blogi sulla! 🙂
t. Tyttö, nimeltä Anssi
Plaz^: Voi, nimi Mirva on myös minulle tuttu. Virvestä tulee Virva ja Virvasta sitten Mirva. Itseasiassa olin eräässä vanhassa työpaikassani vielä vuodenkin työnteon jälkeen osastopäällikölle Mirva… 🙂
Anonyymi: Virve perkl, siinä yhdistelmässä on voimaa. 😉
Anonyymi: Samankaltaisiin nimiin omanikin usein sekotetaan. 🙂
Madame K: Onnea naimisiinmenosta ja nimikriisin pahentamisesta. 😉
Hannele, eikun Helena: Hassua, jotenkin luulisi, että Helena tulisi ihan luonnostaan kun ei kuitenkaan ole mitenkään erikoinen nimi, vaikkei ikäluokassasi olekaan niin yleinen. Kaunis nimi mielestäni. 🙂
Anonyymi: Hah! 🙂
Tweek: Suoristus sujuu täälläkin yleensä hyvin, sillä tukka on jo valmiiksi niin suora. 😉
nanna: Voih, voisinkin paljastaa noin ihanan jutun. :/
Annika: Onnea, kyllä sinä ne vielä koulutat. 🙂
kiukkupussi: Juurikin samat ongelmat takana, sama millä värkillä laitan. Piipparilla saan kyllä joskus hyvääkin jälkeä jos vaan oikein hartaudella keskityn. 🙂
Anonyymi: Minun parhaat postini tulevat nimellä Vibue… 🙂
Anonyymi: No sitten on jo paha väännös, jos ei edes tunnista. 🙂
Anonyymi: Minusta Taina on ihana nimi, olisin joskus pienenä halunnut olla Taina. 🙂
Axamit: Sarjassamme hyödylliset paperit, piruako tein koko harjoittelun. 😉
Henriikka: Voi, Ina-osa nimessä herättää varmasti paljon hämmennystä kun koskaan ei kukaan tiedä, äännetäänkö pitkänä vai lyhyenä ja saa olla aina korjaamassa. :/
Jenna: Yleisissä nimissä on usein ärsyttävää varmasti se, että kun samannimisiä on esimerkiksi luokalla paljon, pitääkin tottua oman nimen perässä lisäkirjaimeen tyyliin Niina P., Niina H tai Niina J.
Norppa: Hah, naimisiinmenoa täälläkin odotellaan, vaikka sukunimeni onkin ihan tavallinen. Ehdottomastikaan en sitä silti pidä. 🙂
Rosa: Oi, Rosa on kaunis nimi! Roosan kanssa vielä ymmärrän sekoilun, mutta Noora ei enää mene ymmärrykseen. 🙂
Suvi: IsaDoran Inliner Kajalit ovat olleet kehuttuja. Siveltimestä on vaikea sanoa, sillä riippuu ihan siitä, mitä haluat sillä tehdä ja muutenkin olen huomannut tuon olevan todella makuasia. 🙂
Weezer: Sormilla haromisen jälkeen ovat ihan säkkyrää. Lämörullat tekevät myös taakse slkkyrää enkä saa niitä aseteltua kauniisti. Ehkä sitten, kun tukka taas on pitkä… 🙂
tyttö nimeltä Anssi: Voih! No, Assi on kyllä minusta joka tapauksessa ihana nimi. 🙂
Juu, nimikriisi on tuttu täällä päin. Mulle tulee noin kymmenellä nimellä postia. Äitini sukunimellä, miehen sukunimellä (joka on siis virallinen sukunimeni) ja sitten on ne etunimi variaatiot… Pahin on ollut Bertta-Marjatta… Ja sitten on ollut kaikkea Bea-Marjaanasta Mariaan ja Beatriceen. Tavallisin on Beata-Maria 😀 Nyt suhtaudun asiaan jo huumorilla mutta kesti hieman tottua 😀
sulla on kaunis nenä <3
Tällä Virvalla on lähestulkoon samanlainen hiuskriisi lähes aina kiharrellessa. Nimikriisejäkin on usein, sillä tuppaan olemaan Virve, Mirva, Mirka tai Virpi. On se oikea nimi niin hankala 😀
Beatamarie: Erikoisemmat nimet ovat kyllä kauniita, mutta välillä hieman hankalia. :/
viv: Miksi ihmeessä Virvasta tulee aina Virve ja Virvestä Virva… 🙂
Siis tää sun blogi on aivan mahtava! Luen tätä ihan hulluna siitä lähtien ku löysin! :)) jooh nimi asiasta sen verran et mul on kans erikoinen nimi, Patricia ja useesti joudun toistamaan et hmiset tajuu. mut siis se jää myös niiden päähän koska ne yleensä muistaa mun nimen aika hyvin (oho mikä saavutus) ja siis on jo nii monee kertaan kuullu sen "ai vähän niiku Patricia Kaas" varsinkin jostain syystä venäläiset tykkäävät sanoa tuota. (osaan siis venäjää) 😀
joo ne lisäkirjaimet (esim niina p.) on kivoi ku ne annetaan usein jo eskarissa jos on monta samannimistä luokalla ja sit ihmiset tottuu niihi ja yhtäkkii huomaat ysillä et oot edellee se niina p,vaikkei luokal oo enää monee vuotee ollu ketää toista samanimist…:p olen omissa ajatuksissaniki jo jonna k…xDD ja oon aina jenna tai vaihtoehtoisesti mun ja mun kaverin hannan nimet sekotetaa keskenää -.-
T: jenna eiku ainii olinki jonna K
pakko kommentoida vaikka onkin vanha postaus, mutta ymmärrän todellakin nimikriisiasian!!! itse olen siis Antoniina, ja usein ihmiset sanovat vielä että "onpa kaunis nimi, taitaa olla venäläinen?" mutta silti olen: Anniina, Annastiina, Antonella, Antuliina.. kerran lukiossa historian ope jopa sanoi minua vahingossa anopiksi.. 😀