Kahdeksan kuukautta sitten minulla oli vielä musta tukka. Olin värjännyt sitä tummaksi kymmenen vuotta ja haaveilin salaa omista vaaleista kutreistani mutta tiesin, että niihin olisi melkoinen matka ja niiden saavuttaminen olisi taistojen takana. Päätin kuitenkin, että tuolla taistojen tielle voisi olla nyt hyvä hetki lähteä ja aloitin vaalennusprojektin.
Minulla ei ole tällä koneella liiemmin kuvia tuon taiston alkutaipaleista, mutta materiaalia matkan varrelta on kuitenkin jonkun verran.
Pakkohan se on myöntää, että pää näytti välillä aivan kamalalta.
Musta muuttuu punaoranssiksi eikä siitä noin vaan päästä eroon.
Tyven kanssa oli helpompaa, mutta punaisen sävyt vilkkuivat siinäkin paljon. (Enää en edes ihmettele, miksi se kerran aiemmin mainitsemani työkaverini totesi tukkani olleen parempi ennen…)
Hiukseni kävivät läpi melkoisia kokemuksia ja kikkailuja.
Pahinta oli se, etteivät ne voineet olla tasaisen punaiset tai tasaisen oranssit, vaan mukana olivat oman vaalean sävyni lisäksi kaikki edellä mainittujen värien nyanssit.
Vaalenihan se siitä pikkuhiljaa, mutta ”vivahteikas” on lienee se kohteliain sana kuvaamaan väriloistoani.
Jos olisin viihtynyt punapäänä, olisin voinut olla jossakin vaiheessa ihan tyytyväinenkin.
Harmi vaan, etten todellakaan viihtynyt yhtään.
Onneksi punaisen sävyt alkoivat lopulta helpottaa.
Puneravista latvoista oli kuitenkin lähes mahdotonta päästä eroon ilman saksia.
Ne senkun jaksoivat punertaa.
Lopputuloksen olisi voinut ajatella hauskana liukuvärjäyksenä, mutta eihän se paljoa ihan oikeasti naurattanut.
Hiusten kuntokin alkoi olla melko huono.
Jos pientä läikikkyyttä ei pannut pahakseen ja hiuksia piti vaikkapa kiinni, oli monivärisyys usein ihan ok juttu.
Näytti se silti aika hassulta…
Vaalensin aluksi vain hiusteni päällisosaa, sillä en ollut valmis tuhoamaan hiusteni latvojakin ja lyhentämään vaivalla kasvatettuja kutrejani. Tuo vaalea tyvikasvu niiden rinnalla vasta hauska olikin, mutta onneksi se pysyi hyvin piilossa.
Syksy ja Lontoon aikani olivat mitä maininointa aikaa hiusprojektilleni, sillä minulla ei vaan ollut aikaa eikä kiinnostusta hiuksistani stressaamiseen käytettäväksi. Kun tentit vihdoin loppuivat ja minulla oli Lontoossa pari päivää aikaa otin projektikseni vielä hiusteni alaosan vaalennuksen. Pisimmät hiukset kun näyttivät hieman hassuilta jo…
Melkoisen räjähdyksenhän nekin lopulta kokivat.
Suuri osa etuhiuksistanikin oli ottanut taistelussa iskua siihen malliin, että minulla oli yhtäkkiä puoli päätä pelkkää ylenkasvanutta otsatukkaa ja pitkät oranssit hamppulatvat.
Sävytin hiuksia vähän tummemmiksi, jotta värierot tasoittuisivat ja tykkäsin pitää niitä ponnarilla, mutta pakkohan ne sakset oli kutsua apuun. Olin Lontoossa ollessani antanut kampaajan leikata hiuksiani pari senttiä viimeisimmän värinpoisto-operaationi seurauksena, mutta nyt päätin, että antaa sitten mennä ja reilummin. Pelotti ja jännitti, sillä aiempien kokemuksieni mukaan näytän ison pääni ja pullaposkieni kanssa helposti ihan naurettavalta lyhyessä tukassa.
Voin kuitenkin sanoa, että tuo pätkäisy oli hiuselämäni parhaita päätöksiä.
Lyhyt tukka oli ihan mahtava juttu ja helpotti elämääni suunnattomasti!
Latvoissa oli vielä hitusen punertavuutta, mutta sekin saa jo parissa kuukaudessa kyytiä kunhan totun näihin lyhyisiin hiuksiini täysin ja maltan ensikerralla lyhentää vielä hieman lisää saaden ne alaosan viimeisimmätkin tummat osiot toivottavasti vihdoin pois A-linjaisella leikkauksella.
Ja nyt kun katkenneita hiuksiakin oli niin paljon, on niistä saanut oikealla leikkauksella massaa ihan otsatukaksi asti. Voin pitää sitä aina silloin kun huvittaa, mutta myös pyyhkäistä sen sivuun.
Tukka punersi latvoista vielä hieman ja kellersikin enemmän kuin toivoin ja takana ja hiusten alaosassa oli vielä paljon väriyllätyksiä, mutta näiden hiusten kanssa oli jo helpompaa elää ja rakastan sitä, kuinka monipuolisesti voin niitä pitää.
Lyhyempään malliin ainakin toistaiseksi siirtyminen onkin ollut yksi parhaista hiusmuutoksistani ja toivon, että saan hiusmuutokseni viimeisteltyä ensikuussa istuessani kampaajan penkkiin ja antaessani hänelle luvan paitsi leikata myös värjätä hiukset tasaisemman ja viileämmän värisiksi!
Yritin tässä tosin itsenäisesti jatkaa vaalennusta hieman C-vitamiinipesulla ja voin kertoa, että en enää aio tehdä sitä koskaan… Ai miksi? Palataan siihen toiste!
Voin kuitenkin sanoa, että jos joku enää ikinä ehdottaa minulle hiusten värjäämistä tummiksi tai punaisiksi en todellakaan suostu lähtemään leikkiin mukaan!
Kyllähän tuo vaalea sopii sulle ihan älyttömän hyvin 🙂 Ja tuo lyhyt tukka on niiiiiin raikas! Tsemppiä vaan, minäkin olen vaalentanut kerran mustasta platinablondiin, viihdyin siinä puolitoista vuotta ja värjäsin kirkkaan punaiset, joiden jälkeen vaalennus alkoi taas. Nyt olen viihtynyt platinablondina jo kolme vuotta enkä varmasti enää mene värjäilemään tummiksi tai punaisiksi. 😀 On nimittäin tukkaa saanut leikkoa !!
Kiitos! Itsekin kylä jatkossa vältän kaikkia punaisen ja tumman sävyjä! 😛
Ihanat noi sun hiukset! Ja tosi kivat tollei vähän lyhyempinä 🙂
Kiitos! 🙂
Hei voin suositella maailman parasta hopeahoitoainetta! Crestol professionalin color gloss! Saa Hairlekiinistä ainakin. Sävyttää hiuksen ihanan viileäksi. Tosin hiukan vetää harmahtavaksi jos unohdat tunniksi päähän…:D
Kiitos paljon vinkistä, täytyy painaa mieleen! 🙂
Voi, että tuo vaaleampi väri sopii kauniisti ihoosi. Jotenkin aina mielsin sinut vaaleaksi ennenkuin tiesin, että olet alunperin vaaleaverikkö. Lyhyempi malli tuo kauniisti esiin todella kauniit kasvosi. Ja tärkeintähän on, että sinä itse viihdyt hiuksissasi 🙂
Kiitos! 🙂
Entisenä kampaajaopisklijana muistan tuon mustasta vaaleksi värjäämisen itseni kohdalla hyvin, silloin päätin myös etten enää koskaan värjää mustiksi…ei pidä sanoa koskaan ei koskaan 🙂 (Toivottavasti c-vitamiinipesu ei räjäyttänyt aivan hampuksi…) Mutta, nyt pääasiaan, olet todella kaunis, aivan kuin nuori Marilyn Monroe tuossa alimmassa kuvassa. Hyvää alkanutta uutta vuotta sinulle!
Kiitos! Ja ehdottomasti yritän kyllä välttää tummaa sävyä jatkossa tästä taistosta selvittyäni! 😉
Just katselin kans kuvia itsestäni muutaman vuoden takaa kun olen ihan mustatukkainen. Musta tukkakin oli kiva, mutta empä taida siihen projektiin enää rueta, tämä blondiksi palautuminen on ollut sen verran pitkä tie 🙂
Haastava tie ainakin! 🙂
Jes jes! Näin pari kuvaa sun lyhyemmistä hiuksista sivupalkissa ja siitä lähtien oon odottanu tätä postausta 😀 Täysin oikee valinta leikkaa pituutta pois. Vaalentaminen on pitkä prosessi, mutta tällein hyvillä välivaiheilla siitäkin saa erittäin tyylikkäitä ratkasuja. Varsinkin kun osaat muotoilla hiuksia niin taitavasti 🙂
Kiitos, olen itsekin tyytyväinen siihen etten pitänyt hiuksia pidempinä hamppuina vaan maltoin lyhentää. 🙂
Mua kutsutaan mun kampaajalla Kinder-munaksi 😀 Olen värjännyt tukkaani mustaksi 12 vuotta, ja nyt ollaan viimeisen ehkä kolmen vuoden aikana alettu väkästelemään siihen raitoja ja osioita kun lyhensin mallia ja pelkkä musta oli vaan tylsä, ja välillä on vaalennettua kohtaa vedetty uudelleen mustaksi. Mulla on vielä tosi hassu hius, se reagoi joihinkin väreihin ihan hullusti, esim. eräällä kampaajalla kun yritettiin saada aikaiseksi vaalea violetti, tulos oli sellainen tumma toffee… Mutta siis point being, just puhuttiin siitä että miten on siistiä kun mulle laittaa vaalennuksen, että sieltä tulee aina kaikkea tosi vinkeää ulos, ihan vaan siksi että sopii mulle, mutta että jos joku haluaisi vain tasaisen vaalean värin niin varmasti sais vähintään sydämentykytyksiä siitä värikavalkadista joka tulee ulos. Onneksi musta just tuollainen epätasainen, monivivahteinen ja liukuvärjätyn näköinen tukka on eniten mun näköinen 🙂
IG:ssä on muutamia kuvia mun tukkamalleista (sama nimimerkki ja löydyn seuraajistasikin), tämänpäiväisestä operaatiosta kanpaajalla on paremmat kuvat, mutta tuosta edellisestä kinderistä löytyy kyllä hyviä kuvia.
Tukkasi näyttää ihanalta! 🙂
Uh, hyvältä näyttää kyllä nyt! Mulla sama prosessi eessä, mustalla värillä tullut läträttyä muutaman vuoden ajan, kyllästymiseen asti.. 😀
Odotan niin sitä päivää kun voin täysin lakata huolehtimasta värjäämisestä… Tumman kanssa sitä sai jatkuvasti olla tekemässä! 🙂
Ihana tuo viimeinen kuva, kauniit hiukset ja käyvät hyvin sinulle! 🙂
Kiitos! 🙂
Näytät paljon nuoremmalta uudessa tukassa 🙂
Sitä minä pelkäsinkin, sillä minun kolmenkympin kriisini on sitä, että minun ei uskota olevan aina tarpeeksi vanha! 😀
Tuo vaaleampi sävy sopii mielestäni kauniisti ihonväriisi. Olen joskus käynyt läpi saman vaalennusoperaation, joten tiedän miltä tuo tuntuu! Oma tukkani kuivui todella paljon enkä malttanut antaa leikata sitä ihan niin lyhyeksi kuin olisi hiusten kunnon kannalta ollut parasta. Hyvä, että itse uskalsit!
Täytyy vielä näin lopuksi sanoa, ettei minusta noiden kuvien perusteella hiustesi väri ollut ruma operaation aikana. Olen varmaan vähän outo. 😀
Kiitos ja lohduttavaa kuulla, jos ei se ole ollut mielestäsi niin kamala kuin mitä itse ajattelin sen olleen! 😉
oletko värinpoiston lisäksi tehnyt vaalennuksia? onko antaa vinkkejä, mitkäolisivat tehokkaimpia aineita, niin ettei tarvitsisi tehdä kovin montaa käsittelyä? nimim. sama edessä (tosin pätkäisin jo etukäteen pitkän tukan polkaksi, mutta nyt tyvikasvu alkaa olla jo vähän törkeän näköinen…)
Minä tykkäsin käyttää Garnierin Sunkiss Jellyä pesun jälkeen, sillä se ei tehnyt hiuksista karhean tuntuisia ja vaalensi niitä pikkuhiljaa hieman. 🙂
Ihanan raikas ja nuorekas lopputulos sulla! 🙂
Tää postaus tuli kreivin aikaan, itse kärvistelen paraikaa kuivan oranssin tukan kanssa kahden peräkkäisinä päivinä tehdyn värinpoiston jäljiltä, lähtökohtana vuosien tummanruskeat värjäykset 😀 Nyt pidän tuumailutaukoa ja tilasin Redkenin extreme -sarjan shampoon ja hoitoaineen ensiavuksi paikkailemaan pahimpia vahinkoja. Olisiko sulla suositella jotain hyvää marketti- tai muuten kohtuuhintaista korjaavaa naamiota luonnonkiharoille hiuksille?
John Friedan hiusnaamioista omat hiukseni ovat ainakin tykänneet kovasti! 🙂
Voi tää vaalea tukka sopii sulle niin hyvin! Ja niin myös päivitetty leikkauskin (:
Kiitos! 🙂