Aina kun nykyään vaihdan tuttujeni kanssa kuulumisia, kuulen ensimmäiseksi sen saman kysymyksen: Miltä Thaimaassa asuminen on tuntunut?

Jos ollaan heti ihan rehellisiä, niin ei minusta varsinaisesti tunnu siltä, että asuisin Thaimaassa. Koen olevani vain pitkällä ”lomalla”, sillä vaikka elän täällä arkea jossain määrin, ei se silti ole sellaista arkea, johon olen tottunut asuessani jossakin. En matkusta aamuruuhkassa töihin, vietä arkea työpaikalla paikallisten ympäröimänä tai tee muutenkaan sellaisia juttuja, jotka saisivat minut tuntemaan, että asuisin täällä kiinteästi.  Olen täällä turistina ja tiedän, koska paluulentoni Ruotsiin nousee taivaalle, joten on vaikeaa mieltää asuvansa täällä edes toistaiseksi.

Vaikka en kuitenkaan vietä arkeani esimerkiksi thaimaalaisten työkavereiden ympäröimänä, pääsen silti tietysti jonkinlaiseen kosketukseen thaikulttuurin kanssa väkisinkin. Sen pohjalta on ollut helppoa huomata esimerkiksi, että thaimaalaiset ovat äärettömän kohteliaita ja osoittavat toisille ihmisille kunnioitusta.

Ennen Thaimaahan muuttoa yritimme mieheni kanssa opiskella YouTube-videoilta paikalliset kohteliaisuudet sekä thaimaalaisen wai-tervehdyksen, jossa toista osapuolta tervehditään laittamalla kädet yhteen ja kumartamalla. Käsien oikea korkeus ja sen myötä kumarruksen syvyys riippuvat siitä, millaisessa asemassa olevaa henkilöä tervehtii, joten homman kanssa saa olla tarkkana. Paikan päällä olemmekin todenneet parhaaksi ja turvallisimmaksi tavaksi vain hymyillä ja kumartaa päällä vastaukseksi saamiimme tervehdyksiin, sillä väärin toteutettu wai saattaa laittaa toisen osapuolen kiusalliseen tilanteeseen ja kuulemma jopa saada nolostumaan.

Pidän thaimaalaisten iloisuudesta, vaikka kerroinkin aiemmassa postauksessani, kuinka ruotsalaisten optimistisuus ärsyttää. Ihmiset hymyilevät ja ovat ystävällisiä ja jos kaupungilla hipaisetkin toista, kuuluu samantien ”soli, soli” -pahoittelua. Thaimaalaisille on tärkeää säilyttää aina tyyneys ja maltti, joten moni onkin sanonut, että sen iloisen pinnan alta voi nousta melkoinen monsteri, jos thaimaalaisen saa suuttumaan, mutta koska tavalliseen arkeemme eivät kuulu kovin haastavat tilanteet en usko, että tulen kohtaamaan kovin montaa raivoisaa thaimaalaista.

Paitsi että tutustuimme ennen Thaimaahan lähtöä paikallisiin tervehdyksiin, selvitimme myös muita kulttuuriin liittyviä asioita osataksemme käyttäytyä oikein. Näistä kaikista on ollut hyötyä, sillä ilman niitä tulisi tietämättään käyttäytyneeksi epäkunnioittavasti.

Yksi esimerkki tästä oli, kun menimme pari päivää sitten elokuviin. Katseltuamme ennen elokuvan alkua pitkät pätkät mainoksia ja trailereita, alkoi näytöllä pyöriä video kuninkaasta ja kuningasperheestä. Onneksi tiesimme, että  ennen elokuvia näytetään jokaisessa elokuvateatterissa aina kuninkaan laulun tahdittama video, jonka aikana kaikkien tulee seistä ja osoittaa siten kunniotusta kuninkaalle ja kuningasperheelle. Olisi ollut hyvin epäkunnioittavaa vain istua videon ajan poppareita syöden ja tajuamatta, että kaikki takanamme olevat seisovat.

Thaimaassa kuningas nautttii suurta arvostusta. Kuningasta ei palvota uskonnolliseen tapaan jumalolentona, mutta häntä kunnioitetaan ja esimerkiksi kuninkaan solvaaminen on rikos, josta voi jopa joutua vankilaan. Täällä ei siis kannata huvikseenkaan heittää herjaa isoista kuninkaan kuvista, joita näkee monilla julkisilla paikoilla.

Koska kuninkaan kunnioitus on Thaimaassa tärkeää, kannattaa myös rahojensa käsittelyn kanssa olla erityisen varovainen. Seteleitä koristaa täällä kuninkaan kuva, minkä vuoksi setelit näyttävät olevan täällä lähes poikkeuksetta hyvässä kunnossa.  Kuninkaan kuvalla varustetun setelin huoleton ruttaaminen olisi nimittäin hyvin epäkunnioittavaa.

Minulle ensisijainen reaktio lompakosta pudonneen ja lattialla pyörivän kolikon matkan pysäyttämiseen olisi tallata sen päälle, mutta thaimaalaisten ei näe tekevän sitä, sillä myös kolikoissa on painettuna kuninkaan kasvot ja olisi äärimmäisen epäkunnioittavaa talloa niiden päälle – varsinkin, kun jalkapohjia pidetään Thaimaassa muutenkin likaisena ruumiinosana, jolla ei ole muutenkaan soveliasta osoitella toisia.

Jalkapohjiensa kanssa saakin olla täällä jossain määrin varovainen, sillä vaikka paikalliset ovat toki tottuneet ulkomaalaisten poikkeaviin tapoihin, voi jalkapohjien näyttelyllä esimerkiksi istuessa saada aikaan pahoja katseita. Itse olen tottunut usein myös sujauttamaan jalkateräni oven väliin pitääkseni ovea muille auki, mutta täällä sekin on parasta tehdä ihan suosiolla käsin.

Käsiin liittyvistä asioista opettelimme etukäteen myös oikean tavan pidellä syödessä ruokailuvälineitä. Pääsääntöisesti Thaimaassa syödään haarukalla ja veitsen sijaan lusikalla, joten halusin opetella toimimaan oikein. Syödessä haarukkaa pidetään vasemmassa kädessä auttavana apuvälineenä, mutta itse syöminen tapahtuu oikeassa kädessä olevalla lusikalla.

Oikeakätiselle miehelleni tämä ei ollut mikään ongelma, sillä hän on tottunut pitämään haarukkaa vasemmassa kädessä tarvittaessa, mutta yhdellä välineellä syödessä poimii sen tavallisesti oikeaan käteen. Olen itse kuitenkin vasenkätinen enkä ole eläessäni syödessä käyttänyt oikeaa kättäni muuhun kuin veitsen pitelyyn. Tämä voi kuulostaa hassulta oikeakätisistä, jotka syövät molemmilla käsillä sujuvasti, mutta minusta tuntui aluksi lähes mahdottomalta oppia edes pitelemään lusikkaa oikein oikeassa kädessäni saatikka sitten, että sen liikerata olisi kulkenut luontevasti suuhuni.

Tosiasiassahan ketään ei tietenkään kiinnosta, kuinka yksi turisti katukeittiön antimia syö, mutta halusin silti opetella tavan etukäteen ja nyt se alkaa sujua. Onneksi, sillä olemme lähdössä parin viikon kuluttua pienelle lomalle Malesiaan, jossa luin vasemman käden käyttöä vältettävän syödessä ja muutenkin vieläkin enemmän, sillä vasenta kättä pidetään likaisena. Vasemman käden likaisuus ja käyttäminen vain ”likaisiin” toimintoihin on yleistä monissa idän maissa ja kulttuureissa.

Toinen käsiin liittyvä asia, jonka myös olimme etukäteen painaneet mieleelle oli, ettei thaikulttuurissa ole kohteliasta osoitella sormella. Itselleni on hyvin spontaania osoittaa  nimenomaan etusormella mitä haluan, mihin suuntaan menen tai muuten vaan käyttää sormella osoittelua sopivissa tilanteissa. Täällä sormella osoittelu on kuitenkin epäkohteliasta, joten sen sijaan on syytä osoittaa asioita avokämmenellä tai esimerkiksi niiden suuntaan nyökkäämällä.

Thaimaa tuntuu olevan täynnä erilaisia tapoja ja käytäntöjä, mutta koska olen täällä ”vain lomalla”, ovat ne tuntuneet kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisilta ja jopa viehättäviltä. Toistaiseksi tälle puolelle maailmaa kuuluu siis oikein hyvää ja Thaimaassa asuminen on tuntunut hyvältä – vaikka lipsautankin puhekielessäni edelleen ”Thaimaahan”-sanan sijaan uhyvin usein sen klassisen virheellisen ”Thaimaaseen”-muodon.

Jos teillä on muuten mielessä jotain erityisiä Thaimaahan, Bangkokiin tai muuten vaan täällä asummiseeni liittyviä postaustoiveita niin kuulisin niitä kommenteissa mielelläni!

Onko teillä kokemusta eri kulttuurien suomalaisesta hieman erikoisilta tuntuvista tavoista?

 

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!