Myyjän moraali?

Aina joskus täytyy pohtia, pitäisikö olla hyvä myyjä ja myydä vai hyvä ihminen ja olla myymättä.

Eräänä päivänä tässä ihan vähän aikaa sitten arviolta 50-vuotias herrasmies tuli töissä luokseni seistessäni tuoksuhyllyn edessä ja toivoi apua vaimonsa syntymäpäivälahjaa varten. Hän toivoi ” jotain sellaista joulun aikaan ainakin myynnissä olevaa pakkausta, jossa olisi tuoksu ja joku muu juttu”. Ok, valitettavasti joulusta on aikaa lähes kolme kuukautta ja sieltä jääneet paketit on muutenkin myyty pois viimeistään siinä vaiheessa, kun niiden hinta oli alennusmyynneissä laskettu puoleen.

Tai ainakin lähes kaikki oli myyty, mutta hyllystä löytyi vielä kaksi kappaletta Gaultierin Madamen EdT -pakkauksia. Tuoksuasioista ei todellakaan voi kiistellä (ja toki eri tuoksujen myynti vaihtelee Suomessakin jopa paikkakunnittainkin), mutta se tosiasia, ettei paketti ollut vieläkään myyty kertoo varmasti hyvin paljon sen suosiosta. Lisäksi tuoksu ei kaikessa saippuaisuudessaan ole mielestäni ollenkaan sellainen hieno ja ylellinen tuoksu, jonka tyylikäs 5-kymppinen rouva tahtoisi lahjapaketistaan paljastuvan. Ei varsinkaan, kun tämän vuoden lahjapakkauksen kantta koristivat jouluvalot (joulukuusen ja joulutähden kera), jotka sai oikein laitettua palamaan…

Mies kuitenkin kykeni näkemään pakkauksen ihan hyvin, joten saatoin samantien aloittaa kertomalla, että pakkauksia tuli tosiaan yleensä myyntiin vaan jouluksi ja pahoittelemalla, ettei meillä valitettavasti enää ollut jäljellä kuin yhtä tuoksupakkausta. Samalla annoin tuoksun tikussa miehelle tuoksuteltavaksi ja näytin pakkausta. Mietin jo valmiiksi, mitä lähtisin miehelle myymään, kun hän tyrmäisi tämän vaihtoehdon. Tuoksupuolelta voisin ehdottaa Lancomen Hypnose Sensesiä tai jos oikein kiperäksi menee, niin vaniljaista Kenzon Amouria (tätä on niin helppo saada miehet ostamaan), toisaalta Kings & Queensin Mango suihkugeeli ja vartalovoi yhdistettynä johonkin kivaan voisi myös olla mukava pakkaus…

Valitettavasti suunnitteluni kuitenkin keskeytti miehen kamalaakin kamalampi lause: ”Joo, pistä tää pakettiin.” Mieleni teki sanoa, että ”Enkä pistä, vaimosihan itkee kun saa tämän! Voisin ehdottaa niin paljon parempaa sinulle!” Mies kuitenkin jatkoi tyytyväisenä, kuinka ehdottoman mukavaa on antaa nimenomaan tuoksupakkaus eikä mitään pelkkää tuoksua ja että hän on hyvin tyytyväinen, että tällainen vielä löytyi.

En raaskinut sanoa mitään. Hymyilin, paketoin 69 euron pakkauksen ja annoin miehen lähteä lahja kädessä kotiin. Toivotaan, että vaimo tykkää tuoksusta.

Aina välillä tulee eteen sellaisia tilanteita, joissa tekisi mieli sanoa asiakkaalle, että älä hullu osta. Mutta aina ei vaan voi.

Joku aika sitten asiakas tuli luokseni ja kertoi tarvitsevansa huultenrajauskynän. Hän näytti suuntaa antavasti edessämme olevista huulipunista, kuinka hän yleensä käyttää luumunväristä huulipunaa, joten aloin sitten etsimään siihen mätsääviä huultenrajauskyniä. Mikään näyttämistäni ei kuitenkaan ollut sopiva. Tämä nimittäin johtui siitä, että hän kuulemma tykkäsi antaa punalleen lämpöä käyttämällä punaruskeaa rajausta. Jep. No, onneksi hän itse löysi sopivan.

Seuraavaksi hän halusi harmaan huulikiillon, jolla voisi antaa vähän valoa huulimeikkiinsä laittamalla sitä keskelle huulia. Harmaata nyt en todellakaan löytänyt, mutta ehdottelin sävyjä, joita voisi luumunsävyisten punien kanssa käyttää samaa efektiä tuomassa. Ei, ei ja ei, mikään ei ollut sopiva. Ei ennen kuin löytyi kiva persikkainen sävy. (Hänen toimestaan!) Jep, sitä sitten täplä siihen keskelle huulia luumunvärisen huulipunan ja punaruskean rajauskynän kaveriksi. Onnea ja menestystä.

Kävelin asiakkaan kanssa kassalle, rahastin hänen lähes 40 euron ostoksensa ja kiitin. En taaskaan vaan voinut sanoa, että ”et sinä ihan tosi voi käyttää tuollaisia”.

Ihan kaikkea en tosin suostu myymään ja välillä jopa lähes kinaan asiakkaiden kanssa.

Eniten kinaa aiheuttaa ehkä meikkivoiteiden valinta. Mikä siinä on, ettei meikkivoidetta vaan voi valitan oikean sävyisenä ja lisätä sitä sävyä sitten vaikka aurinkopuuterilla?! Miksi kalpean suomalaisen naisen on saatava laittaa kasvoilleen viisi astetta liian tummaa meikkivoidetta ”kun minä tätä kuitenkin häivyttelen sitten”? Sanon yleensä ihan rehellisesti, että jos otat tämän sävyn, on sinulla vain rumat raidat leukaperissä eikä tuote tee mitään hyödyllistä ihollesi. Välillä tarvitaan kovia sanoja.

Hankalimpia kovat sanat ovat toki silloin, kun asiakkaalla on ollut joku tietty tuote tai meikkaustapa käytössä jo vuosia. Silloin ei aina voi sanoa, että älä hyvä ihminen tee noin ilman, että toinen loukkaantuu verisesti. Tai ehkä voisin, jos minulla olisi ikää ainakin kymmenen vuotta enemmän. Ilkeä pikkutyttö kun saa toiset vain kiukkuiseksi.

Vielä yksi tapaus.

Aikuinen, meikkaamaton, pullealuominen ja hentoripsinen asiakas tuli hakemaan ”jotain vaaleaa tohon luomille avaamaan katsetta”. Näytin sitten vaaleahkoja luomivärejä, mutta asiakas kertoi, että hänelle oli kerran laitettu vaaleaa kynää silmiin ja se heti avasi ja kirkasti hänen katsettaan. Hoksasin, että hän ilmeisesti tarkoitti vaaleaa kajalia ja näytin silmämeikkikynät. Mietin jo mielessäni, kuinka kohta veisin hänet IsaDoran hyllylle ja esittelisin Blondie-sävyisen Inliner Kajal-kynän, joka avaisi heti katsetta, muttei erottuisi selkeänä meikkinä.

Silmämeikkikynät olivat juuri se, mitä hän tarkoitti, mutta ei suinkaan sisärajauksina, vaan ihan vaan yksinään yläluomelle rajauksena vedettynä. ”Kun se näytti niin hienolta, kun hänelle laitettiin sillä lailla kerran!”

Mitä tuohon voi sanoa? Ei ainakaan ”Ei varmasti ole näyttänyt!”. Kerroin hänelle kuitenkin, että kynä toimii loistavasti myös sisärajauksissa ja avaa ja kirkastaa katsetta niin käytettynä vielä paremmin. Asiakas ei kuitenkaan innostunut ehdotuksestani liiemmin ja niin minä sitten myin hänelle kirkkaan valkoisen kynän, jotta hän voisi tehdä sillä hölmöjä juttujaan.

Toki myyjän täytyy myös tehdä myyntiä. Tämän vuoksi te esimerkiksi saatte täältä minulta paljon parempia vastauksia verrattuna siihen, että tulisitte työpaikalleni esittämään kysymyksiänne. Minä kun en täällä myy mitään enkä saa rahaa tästä, joten voin suositella ja olla suosittelematta ihan mitä tahansa.

Täällä voin sanoa, että älä hullu osta sitä Lancomen/Diorin/Clarinsin tuotetta vaan osta mielummin Pirkka, sillä sen sisältö on paljon parempi. Tai ettei tuotteessa X ole mitään maksamisen arvoista. Töissä olen kuitenkin töissä ja myyntiä edistämässä ja vaikka yritänkin ehdottomasti pysyä rehellisenä ja totuudenmukaisena, en vaan voi ladella mielipiteitäni samalla lailla. Enkä varsinkaan kehottaa, että älä osta meiltä tuota kabukia, saat tuolla hinnalla paljon paremman tuolta naapurista.

Toki voin aina kertoa oman työpaikkani tuotteista sen parhaan, mutta vaikka kuinka tietäisin vieläkin paremman, jostain muualta, en vaan voi kertoa sitä työpaikallani. Täällä voin ylistää Body Shopin hamppukäsivoiteen olevan parasta mahdollista käsivoidetta maailmassa, mutta työpaikallani kerron Lumenen käsivoiteen olevan sitä, sillä se on myymistäni tuotteista paras.

Toki välillä on pakko kehottaa asiakasta hakemaan apteekista näyte vaikkapa Louis Widmerin silmänympärysvoiteesta, jos Cliniquen All About Eyes Richkään ei ole tuntunut toimivan, sillä sen verran rehellisenä tahdon ehdottomasti pysyä, että voin seistä sanojeni takana. Jos olen sitä mieltä, että joku tietty tuote on ehdottomasti liikkeemme paras jossain tietyssä kategoriassa eikä asiakas ole siitäkään tykännyt, saatan vinkata jostain muusta muualta saatavasta tuotteesta sen sijaan, että alkaisin tarjoamaan muita, omasta mielestäni huonompia vaihtoehtoja ihan vaan myynnin vuoksi.

Ja niin: Kollegani on haukuttu pystyyn tietämättömäksi moukaksi, kun hän ei suostunut myymään peitepuikkoa silmän valkuaisessa näkyvään katkenneeseen verisuoneen. Kyllä muutkin kuulemma sitä siihen käyttävät, oli äkäinen vastaus. Ja onpahan muuten myös voidemainen deodorantti jouduttu kieltäytymään myymästä kasvovoiteena, vaikka tuote kuinka oli asiakkaalle tuossa tarkoituksessa tuttu…

Päivän kysymys kuuluukin seuraavasti:

Millaisissa tilanteissa te toivotte kosmetiikkamyyjän olevan rehellinen ja suorasanainen?

PS. Lisäisin vielä, että on toki ihan eri asia myydä asiakkaalle väärä tuote kuin antaa asiakkaan ostaa väärä tuote. Oma omatuntoni ei ainakaan antaisi myydä väärää tuotetta, mutta ongelma on lähinnä, saako asiakkaan antaa ostaa väärää tuotetta?