Olen ihan ehta kerrostaloasuntojen ja kaupunkikämppien tuote, joten kun muutimme Lontoon asuntoomme, olin aivan
hämmentynyt ajatuksesta, että minulla kerrankin elämässäni oli oma piha.
Minulla ei ole koskaan ollut sellaista!
Katselin pihaa useita päiviä isojen ikkunalasien ja lasiovien läpi enkä tiennyt, mitä pihalle pitäisi tehdä tai mitä pihalla edes ylipäätänsä tehdään.
Tai miksi tuota edes kutsutaan? Terassi, patio, piha, puutarha? Ei ainakaan
jälkimmäiseksi, sillä sen ainoat puutarhaan liittyvät vihreät ilmestykset näyttivät tekevän kuolemaa…
Päätin kutsua sitä patioksi tietämättä, mitä se edes tarkalleen tarkoittaa. Sana kuulosti niin hienolta. Googletin
myöhemmin ja olin osunut sanavalintani kanssa oikeaan, sillä parveke tuo ei ainakaan ollut ja terassi on kuulemma
suurempi kuin parveke, mutta siinä ei ole kattoa tai seiniä. Meidän ulkotilamme on reunustettu joka puolelta, katettukin
vielä osaksi sekä laatoitettu, joten patio se olkoot siis.
(Tarkennuksena siis, että minulla on kyllä ollut parveke
useissa asunnoissani.)
Patiomme on todella tiltava ja jopa itseasiassa isompi kuin vanha Helsingin 29 neliön yksiöni!
Niinä päivinä, kun aurinko paistaa, paistaa se sille lähes läpi päivän, joten sen suuntakin on loistava.
Niinä päivinä puolestaan, kun aurinkoa ei näy ja sadetta piskottaa taivaalta, on yli puolet patiosta yhä suojassa lipan
alla.
Lisäksi piha-aidan takana ei ole ole kenenkään taloa, eli takapihalla tosiaankin on täysi yksityisyys.
Täytyy vaan sanoa, ettei Lontoon Tower Bridgen kulmilla sijaitseva asunto kieltämättä ollut se paikka, jossa olisin osannut aavistella ensimmäistä kertaa elämässäni saavani ison pihan…
Mutta kuten sanoin, olen patiomme suhteen vasta katseluvaiheessa. En tiedä, mitä sille voisi tehdä, mitä sille haluaisin
tehdä tai mitä sille edes kannattaisi tehdä.
Kaupunkilaisena kosmetiikkabloggaajana näen siinä vasta yhden edun: saan
meikkikuvia ja tuotekuvia aina helposti luonnonvalossa!
Kuten olen sanonut, onni on Lontoo. Ja tässä tapauksessa lumeton talvi…