Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, millaisen asunnon Lontoosta itselleni sain ja kuinka sen ylipäätään lopulta löysin.

Aluksi asunnon etsiminen Suomesta käsin tuntui todella hankalalta ja turhauttavalta. Kaikki asunnot olivat vapaana heti ja niitä oli mentävä paikanpäälle katsomaan. Minä puolestani halusin toimia muutamia viikkoja etuajassa ja vuokrata asunnon jo Suomesta käsin menemättä paikanpäälle. En minä halunnut maksaa hotellista ja juosta näytöstä toiseen, halusin vain löytää netin kautta kelvollisen huoneen ja mennä suoraan sinne.

Kun edellä sanoin ”huoneen”, tarkoitin tosiaan sitä. Lontoossa on hyvin harvinaista, että kukaan asuu yksin ja yleensä kaikki asunnot ovat aina jaettuja. Samassa kolmen makuuhuoneen asunnossa voi asua vaikka kolmekin pariskuntaa ja olohuoneessa majailla vielä yksi sinkku, sillä täällä asuntojen vuokrat ovat kalliita. Harvalla on varaa tai halua laittaa vuokraan toistatuhatta puntaa kuussa ja siksi kimppakämppäily on täällä täysin yleistä aikuisten työssäkäyvienkin ihmisten eikä vaan opiskelijoiden keskuudessa.

Etsin itse asuntoja lähinnä Spareroom-sivuston kautta laitellen aina silloin tällöin ilmoitusten perään viestiä. En ollut suosiossa: oudolla nimellä varustettu opiskelija, jota ei voisi edes tavata ennen diilin tekemistä. Ei herunut hevillä.

Ja sitten sen löysin. Täydellisen kuuloisen kaksion juuri siltä alueelta, miltä sen toivoinkin löytyvän. Olin ennen asunut Tower Bridgen Buttler’s Wharfin puolella ja tämä ihanuus sijaitsi suloisen St. Katherine’s Docksin puolella. Yksityinen vuokranantaja oli todella ystävällinen ja suostui ”haastattelemaan” minut Skypessä ja teimme diilin. 

Pari viikkoa ennen muuttoa minulla oli siis vihdoin asunto valmiina odottamassa minua. Minun ei tarvinnut edes valehdella paljoa. Jätin vain sanomatta, että olen opiskelija, sillä asunto vuokrattiin nimenomaan työssäkäyvälle ihmiselle (olenhan minä abaut freelance-kirjoittaja) enkä kokenut siitä huonoa omaatuntoa, sillä me molemmat saimme mitä halusimme: minä ihanan asunnon ja vuokranantaja rahansa ja hyvän ja asiallisen vuokralaisen.

Asunnossa oli tilaa runsaasti ja sen olohuone ja makuuhuone olivat juuri rempattu ennen muuttoani.

Asunto oli kalustettu valmiiksi ja vaikkeivät kalusteet ihan minua olleetkaan, oli asunnon sisustus silti minulle sopivan selkeä.

Värimaailma oli sopivan neutraali ja sisustus ihanan minimalistinen.

Olohuoneessa oli parketti, mutta makuuhuoneessa puolestaan kokolattiamatto.

En ole kokolattiamattojen suuri ystävä, mutta koska tiesin sen olevan vasta asennettu enkä joutunut miettimään, mitä kaikkea se ooli nähnyt ja kokenut saatoin hyvillä mielin tassutella sen päällä.

Makuuhuone oli mukavan iso ja avara ja säilytystilaakin oli runsaasti minun tavaramäärääni nähden.

Eikö näytäkin kivalta? Tähän väliin voisin sitten heittää sen jaripetterimäisen ”vitsi, vitsi” -huudahduksen ja palata niihin realiteetteihin…

Minä tiesin kyllä tämän vuokratessani, ettei asunto ollut ihan täysin valmis remontin jäljiltä. Keittiö ja kylpyhuone olivat kulemma ”alkuperäisessä kunnossaan”, mutta kerroin minulle riittävän, että lämmintä vettä tulee, ne ovat siistejä ja keittiössä voi kokata ja että kunhan asunnossa ei olisi hiiriä olisin onnellinen. Nämä seikat olivat kuulemma kohdallaan. En ollut nähnyt kuvia muista huoneista kuin olohuoneesta ja makuuhuoneesta, sillä vuokranantaja ei kumma kyllä oikein ehtinyt lähettää niitä koskaan…

No, katsokaapas minun keittiötäni:

Jos huomionne kiinnittyi tämän baaritiskimäisesti olohuoneeseen aukeavan keittiön rumaan siniseen ikkunaverhoon ja keskityitte kauhistelemaan, että onpas kamala, niin älkää jatkako lukemista. Se ei nimittäin suinkaan ole keittiöni kamalin osa.

Keittiössänihän ei nimittäin siis ole varsinaista asennettua lattiaa.

Lattiatasossa on pelkkä betoni, joka siis kyllä on periaatteessa siisti ja puhdas, mutta itse lattiaa ei ole vielä asennettu.

Ei huolta, täällä on kuitenkin kasa lautoja, jotka ilmeisesti ovat matkalla keittiön lattiaksi!

Keittiön tasot ovat kuitenkin onneksi siistit ja muutama ovi roikkuu vaan vähän sijoiltaan, joten keittiö palvelee tarkoituksiani hyvin. Pyykinpesukone, mikro ja jääkaappi ovat kaikki hyvässä ja siistissä kunnossa, joten näillä pärjää hyvin.

Eteinenkin on kaikessa nuhjuisuudessaan ihan hauskan näköinen.

Huomasittehan, että minulla on reikä seinässä?

En varsinaisesti tiedä, mitä rakenteita reijän takaa löytyy enkä oikeastaan välitäkään tietää niin kauan, kun sieltä ei ainakaan tule hiiriä tai rottia ulos.

Entäpä huomasitteko tämän? On ihan ok jättää pistorasia näin, täällä Englannissa se ei ole niin tarkkaa.

Ai mitä, makuuhuoneen matto vähän repsottaa kynnyksen kohdalta? Jesarilla se hoituu!

Ja kuka sitä nyt kattoa katselee, mitä sitä siistimään. Myös nuo pahvista teipatut suojat ovat aika nastoja.

Kylppärissä on tietysti kaksi hanaa, kuten vanhassa kunnon brittiasunnossa kuuluukin olla. Hankalaa kuin mikä, mutta ainakin tulee vettä.

”Otin täältä koko asunnosta kaikki patterit irti kun ne olivat turhia. En usko, että sinulle tulee kuitenkaan missään vaiheessa kylmä.” Tjaah, voiko noinkin tehdä?

Ehdoton lempparini on kuitenkin suihku. Minulla oli todellinen piteleminen pokassani, kun näin sen ensimmäistä kertaa vuokraisännän seisoessa vieressä.

”Minulla on siellä vielä vähän remontti kesken, mutta pohjatyöt on kyllä tehty ja nuo on vain teipattu suojaksi. Älä välitä niistä, suihkua voi käyttää kyllä hyvin.”

”Tuota, haluaisitko kenties tulla tekemään remontin loppuun tässä joku päivä vaikka? Se on minulle ihan ok.”

”Voi kuinka ystävällistä sinulta, mutta en halua häiritä sinua. Teen sen sitten kun olet lähtenyt.”

Niin, tämä nykyinen tilannehan ei sitten yhtään häiritsekään minua…

Minulla on myös pieni suloinen parveke (jonka ovenkahva tosin jää käteen ovea avatessa ja sulkiessa).

Ja minun pienellä suloisella parvekkeellani on pehmeä kokolattiamatto. Lienee turhaa miettiä, mitä moiselle tapahtuu kosteassa brittiläisessä ympäristössä…

Ja sitten täällä on tämä huone. Jättisuuren vesisäiliön sisältävän huoneen etualalla on kaksi mustaa laatikkoa, joita ei kuulemma saa liikuttaa, kuten niiden päälle asetettu lappukin kertoo. En tiedä, mitä ruumiita niiden taakse vesisäiliön alle on haudattu, mutta en oikeastaan välitäkään tietää. Minulle riittää, että komeron oven avaamalla huoneesta huokuu vesitankin vuoksi ihana lämpö asuntooni.

Englannissa on jotenkin vaan niin koomista se, ettei asumisessa ole mitään standardeja. Lähes kaikki on ok eikä ikinä voi tietää, mitä tulee vastaan. Suomessa tässä kunnossa olevaa asuntoa ei edes kehtaisi vuokrata kellekään (saisikohan edes?), mutta täällä se on ihan ok. Ja ihan ok myös pyytää ihan kiskurihintaista vuokraa, sillä aina on joku pöllö (kröhöm), joka sitä suostuu maksamaan.

Olen kuitenkin ihan pirun onnellinen. En minä valita, naureskelen lähinnä. Nautin siitä, että minulla on ihanalla sijainnilla asunto, jota minun ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Koska britit puhuvat suntojensa koosta aina vaan makuuhuoneiden määrän mukaan en tiedä, kuinka suuri asuntoni on, mutta arvelisin sen olevan n. 45-50 neliötä, mikä on minulle varsin ruhtinaallisesti ottaen huomioon, että muutin tänne vain yhdellä matkalaukulla ja käsimatkatavaroilla.

Tältä täällä siis näyttää. Saa huutonauraa.