*Sis. mainoslinkin
Muutin vuonna 2015 Suomesta Ruotsiin, jossa tein töitä useamman vuoden niin työntekijänä kuin digiyrittäjänikin. Välillä vietin pidempiäkin ajanjaksoja ulkomailla (esimerkiksi puoli vuotta Espanjassa, yhden talven Albaniassa) ja lopulta vuonna 2023 päätin silloisen puolisoni kanssa myydä asuntomme, luopua kaikista tavaroistamme ja lähteä vain käsimatkatavaroihin mahtuvat reput selässä Kaakkois-Aasiaan testaamaan, miltä tuntuu elää maailmalla ”kodittomana” (mutta ei tietenkään asunnottomana, sillä halpoja majoituksia on tietysti tarjolla loputtomiin).
Vietin maailmalla 2,5 vuotta ja palasin sen jälkeen hetkeksi taas pitkästä aikaa Suomeen elämään. En voi sanoa varsinaisesti olleeni maailmalla nimenomaan diginomadina, sillä en itseasiassa ollut enää vuosiin tehnyt aktiivisesti töitä, koska saatoin elää aiemmilla säästöilläni (ja myöhemmin myös sijoitusteni tuotolla), mutta käytännössä olin kuitenkin samassa tilanteessa kuin diginomadit ovat, joten halusin koostaa tähän postaukseen ajatuksia siitä, mitä diginomadiksi (tai muuten vain maailmalle kiertolaiseksi) lähtevän kannattaa huomioida.
Mieti, missä maassa olet kirjoilla
Virallisesti Suomesta pidemmäksi aikaa maailmalle lähtiessä tulisi tehdä ilmoitus siitä, että lähtee Suomesta, mutta tämä kohta on ns. kodittomalle diginomadille hieman haastavaa, sillä lähtöolettamuksena on vanhanaikainen ajatus, että Suomesta lähdetään ulkomaille vain pysyvämmin asumaan ja tekemään töitä tai opiskelemaan.
Virallinen sääntö on, että yli 6 kuukauden ulkomailla oleskelusta tulisi tehdä ilmoitus Kelaan ja pitkäaikainen oleskelu ulkomailla katkaisee oikeuden Suomen sosiaaliturvaan, eli myös suomalaiseen sairaanhoitoon.
Perinteisessä muuttomallissa tämä tarkoittaa, että Suomesta lähtevä voi rekisteröityä uuden asuinmaansa asukkaaksi ja pääsee sen myötä kiinni uuden kotimaansa sosiaaliturvaan.
Diginomadille tilanne on kuitenkin toinen, sillä vaikka henkilö saisikin EU-kansalaisena oleskella lähes rajattomasti muissa EU-maissa tai saisi viisumin, joka oikeuttaa oleskelmaan esimerkiksi jossakin Aasian maassa pidempään, ei hän silti voi noin vain päästä kiinni maan sosiaaliturvaan – varsinkin, kun diginomadina ajatus on nimenomaan vaihtaa maata aina välillä ja matkustella.
Periaatteessa sen, ettei olisi enää kirjoilla Suomessa ja oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ei tietenkään pitäisi olla ongelma, koska diginomadina olon idea on mielestäni juurikin se, että voi elättää itse itsensä digitaalisesti paikkariippumatonta elämää eläessään ja sen mukaisia elämänkokemuksia hankkiessaan. Kokisin henkilökohtaisesti jopa hassuksi (ja noh, varsin moraalittomaksi) ajatukseksi, että valitsisin olla tekemättä töitä, mutta silti keksisin keinon nostaa Suomen sosiaaliturvaa.
Suurin ongelma itselleni liittyykin tässä yhtälössä verotukseen ja sairaanhoitoon.
Verotus diginomadina
Ensinnäkin jos on tuloja, täytyy niistä maksaa verot johonkin maahan jos ei halua joutua vaikeuksiin. Olen itse tässä asiassa varsin tunnollinen, joten yksi suurin syy sille, miksi halusin pysyä maailmalla matkustaessani kirjoilla kotimaassani oli nimenomaan se, että se oli verotuksellisesti helpointa.
Olin siis virallisesti vain turisti, joka matkusti maasta toiseen kuin lomailija, vaikka saatoinkin välillä pysyä pidempään aloillani. En kuitenkaan pysynyt missään niin pitkään tai niin virallisesti, että minulle olisi syntynyt sinne verotussuhdetta, joka olisi vaatinut minua maksamaan sinne veroni.
Oli siis vain yksinkertaisesti helpointa, että oli kotimaassa osoite, jossa pysyi kirjoilla, jotta saattoi maksaa verot rauhassa. En koe, että tässä ajattelussa on mitään väärää tai epämoraalista, kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, että olisin ottamassa kotimaastani jotain rahallisia etuja, vaan nimenomaan siitä, että halusin antaa verorahani jonnekin.
Moni diginomadi myös saa tuloja nimenomaan oman yritystoiminnan kautta ja yleensä on helpointa, kun yritys on rekisteröity Suomeen ja laskutus hoidetaan Suomen kautta, vaikka asiakkaat voivatkin toki olla missä tahansa.
Jos esimerkiksi lähtee viettämään aikaa Thaimaahan, ei maahan voi noin vain mennä töihin ja rekisteröidä omaa yritystä sinne eikä se toki olisi kannattavaakaan, joten lainsäädännöllisesti on jopa varsin haastavaa olla diginomadina niin, että yritys olisikin jossakin muualla kuin kotimaassaan ja kun yritys on rekisteröity kotimaahan, on helpointa hoitaa verotus (ja varsinkin kirjanpito, jonka koukerot ovat usein omassakin maassa jo riittävän haastavia) omassa kotimaassa.
Sairastuminen ja matkavakuutus diginomadina
Kun lähtee maailmalle pysyvämmin seikkailemaan, ei mikään tavallinen kotimainen vakuutusyhtiö tavallisesti myönnä matkavakuutusta – ainakaan niin pitkäksi aikaa.
Tyypillisesti matkavakuutuksen kesto on 30-45 (tai joskus jopa 90) päivää ja edellyttää, että kyse tosiaankin on matkasta, jolla on meno- ja paluulippu, joista maailmalle seikkailemaan lähtevällä on yleensä vain sen ensimmäinen.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä maailmalla on sen verran monia vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä, että heitä varten on onneksi kehitetty kotimaan vakuutuksia paremmin palveleva konsepti.
Diginomadien ja muiden muuten vain maailmalla pidempään aikaa viettävien ehdottomasti suosituin vakuutuspalvelu on *Safety Wing, jonka kansainvälinen Nomad Insurance on loistava valinta.
Alle 40-vuotiaalle Safety Wing Nomad Insurance maksaa tällä hetkellä 55€/28 päivää ja vakuutuksen voi ottaa joko etukäteen valitsemalleen ajanjaksolle tai neljän viikon välein automaattisesti veloitettavaksi, jatkuvaksi tilaukseksi (jonka voi keskeyttää sitten kun niin haluaa).
Siinä missä suomalainen matkavakuutus täytyy yleensä ottaa voimaan ennen matkalle lähtöä, voi Safety Wing -diginomadivakuutuksen ottaa voimaan myös kesken matkan.
Tämä vakuutus itsessään on nimenomaan sairasvakuutus, eli se kattaa kulut äkillistä hoitoa vaativissa sairastumisissa, onnettomuuksissa yms. ilman omavastuuta.
Safety Wing -vakuutus ei kuitenkaan kata omaisuusvahinkoja (paitsi lentäessä ruumaan laitetun laukun katoamisen), eli jos tavaroille tapahtuu reissussa jotain (laukku varastetaan, läppäri hajoaa, kännykkä putoaa mereen jne.) ei vakuutus korvaa sitä. Safety Wing tarjoaa kuitenkin vajaalla yhdeksällä eurolla mahdollisuuden vakuuttaa elektroniikka varkauksien varalta (mutta ei muiden vahinkojen).
Jos viettää aikaa EU:n ulkopuolella, on vakuutus tietysti kannattavaa olla, sillä pahaan paikkaan joutuessa sairaalahoito yms. voi tulla hyvinkin kalliiksi – siitä puhumattakaan, jos tilanne on niin kriittinen, että se vaatii hätälennätystä sairaslentona kotimaahan (Safety Wingin vakuutus kattaa tämän).
EU:ssa matkustaessa puolestaan voi jopa riittää se, että on tilannut Suomesta Kelalta maksuttoman Eurooppalaisen Sairaanhoitokortin, joka oikeuttaa saamaan akuuteissa tilanteissa toisessa EU-maassa samanlaista julkisen puolen sairaanhoitoa kuin mitä sen maan kansalaisetkin saavat.
Monissa EU-maissa on todella laadukas julkinen sairaanhoito akuuteissa tilanteissa ja vaikka julkinen sairaanhoito ei olekaan yleensä yhtä nopeaa kuin yksityisillä klinikoilla, riittää se useimpien tarpeisiin.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että jos itsensä ilmoittaa Suomesta pois muuttaneeksi, ei ole enää oikeutettu käyttämään Suomen myöntämää Eurooppalaista sairaanhoitokorttia muissakaan EU-maissa.
Tärkein syy pysyä kiinni kotimaan sosiaaliturvassa
Itse halusin pysyä silloisen kotimaani Ruotsin sosiaaliturvassa kiinni nimenomaan siksi, että jos sairastuisin maailmalla ollessani vakavasti (esimerkiksi saisin syövän), voisin koska tahansa palata kotimaahani ja olla oikeutettu laadukkaaseen sairaanhoitoon (matkavakuutus ei kata syöpähoitoja).
Koska jatkoin verojen maksua Ruotsiin kaikki nämä vuodet ja olin muutenkin maksanut sinne reilusti veroja asuinvuosieni aikana ja lunastanut niille lapsettomana ihmisenä verrattain vähän vastinetta koin, ettei olisi mitenkään moraalisesti väärin tilanteen niin vaatiessa palata Ruotsiin hyödyntämään julkista sairaanhoitoa.
Tokihan sitä on helppoa ajatella, että jos maailmalla reissatessa kävisikin ilmi, että on saanut vakavan, hoitoa vaativan sairauden, voisi vain palata kotimaahan, muuttaa sinne takaisin kirjoille ja saada hoitonsa, mutta käytännössä Suomeen palaaja ei ole oikeutettu Kelan etuihin (eli maksuttomaan julkiseen sairaanhoitoon) välittömästi, vaan voi joutua odottelemaan oikeuttaan siihen kuukausia.
Sain itse hieman vahingossa kokea ulkomaille muuton ja sieltä takaisin Suomeen muuton haasteet Kelan osalta, kun palasin takaisin Suomeen asumaan.
Olin siis muuttanut kirjoille Ruotsiin vuonna 2015 ja kun keväällä 2026 päätin palata mailmalta takaisin Suomeen, tein asiasta ilmoituksen DVV:lle ja kuvittelin homman olevan sen myötä kunnossa ja minun olevan oikeutettu Suomessa terveydenhoitoon.
Kun olin elänyt Suomessa vajaat puoli vuotta, olin lähdössä muutamaksi kuukaudeksi reissuun Espanjaan ja halusin tilata itselleni sitä varten Eurooppalaisen Sairaanhoitokortin kävikin ylättäen ilmi, että en voisi vielä saada sellaista, koska en ollut tajunnut heti Suomeen muuttaessani tehdä Kelalle ilmoitusta paluustani.
Koska en tarvinnut Kelan tukia ei minulle ollut tullut mieleenkään, että minun olisi pitänyt erikseen ilmoittaa nimenomaan Kelalle siitä, että olen muuttanut Suomeen. Olin jotenkin vain ajatellut, että muuttoilmoitus DVV:lle olisi ollut riittävästi.
Sain pienen odottelun jälkeen Kelalta asiasta ilmoituksen, jonka jälkeen täytin Kelan verkkosivuilla ilmoituksen Suomeen muutosta. Ilmoituksen käsittely kuitenkin kestää ja tätä kirjoittaessa olen jo yli kaksi kuukautta odottanut, että olisin oikeutettu Suomessa sairaanhoitoon (sekä tietysti muihin Kelan etuuksiin) ja ennen kaikkea Eurooppalaiseen Sairaanhoitokorttiin ja sen myötä akuuttiin sairaanhoitoon esimerkiksi Espanjassa nyt matkustaessani.
Tilanteesta tekee hankalan se, että tässä välitilassa ollessa en ole oikeutettu minkään maan sosiaalietuuksiin sairaanhoito mukaanlukien. Tätä tilannetta ei voi kiertää mitenkään, sillä ilmoituksen Suomeen muutosta Kelalle voi tehdä vasta kun muuttaa pois toisesta maasta ja sieltä pois muuttaessaan putoaa tietysti pois lähtömaan sosiaaliturvasta.
Tämä on siis asia, joka kannattaa tiedostaa maasta toiseen muuttaessa. Jos minulla olisi työpaikka, tarjoaisi työpaikka usein työterveydenhuollon, mikä helpottaisi tilannetta, mutta omassa tapauksessani olisin siis käytännössä rehellisesti sanottuna hieman kusessa, jos odotteluaikana sattuisi jotain vakavaa.
Tähän tilanteeseen ei auttaisi edes diginomadivakuutus, sillä se kattaa äkillisen sairaskulut vain matkustaessa, ei kotona.
Käytännön vinkkini diginomadille summattuna
- Jos et oikeasti muuta pysyvästi asumaan Suomesta johonkin maahan, jonka sosiaaliturvaan yms. etuihin voit olla oikeutettu, älä tee muuttoilmoitusta pois Suomesta, vaan ole ulkomailla vain ”matkalla” siitä huolimatta, että oleskelisit maissa pidempäänkin.
- Huolehdi, että sinulla on Suomessa osoite, jossa olet kirjoilla. Tämä voi olla esimerkiksi ystävän tai perheenjäsenen asunto, mutta sanomattakin on tietysti selvää, että osunnon viralliselta asukkaalta täytyy olla tähän lupa. Muista myös huomioida, että jos muutat kirjoille esimerkiksi kerrostaloasuntoon, voi asunnon haltija joutua maksamaan yhdestä ”lisäasukkaasta” vesimaksun joka kuukausi.
- Ota itsellesi matkavakuutus, joka kattaa mahdolliset äkilliset sairaanhoitokulusi ulkomailla. Tavalliset matkavakuutukset ovat usein voimassa vain lyhyen aikaa, joten moni diginomadi valitsee matkavakuutuksekseen kansainvälisen *Safety Wing -matkavakuutuksen, joka itsellänikin oli maailmalla matkustaessa voimassa useamman vuoden.
- Jos oleskelet toisessa EU-maassa, tilaa Kelan sivuilta Eurooppalainen Sairaanhoitokortti, joka oikeuttaa kohdemaassasi julkisella puolella samanlaiseen akuuttiin sairaanhoitoon kuin mitä sen maan kansalaiset saisivat.