Näsäviisas pikkulikka

Tiedättekö, kun joskus on niitä päiviä, että tekisi vaan mieli olla ihan pirun näsäviisas kaikille? Pyöräytellä silmiään kaikelle mahdolliselle ja laukoa vähintään yhtä typeriä vastauksia ihmisille kuin mitä heidän kysymyksensä ovat olleet. (Ja tuollaisina päivinähän jokaisen ihmisen kysymykset nyt vaan tottakai ovat niin typeriä, koskivat ne sitten mitä tahansa säästä kiinankaalin rapeuteen.)
Minusta olisi ihanaa, jos saisin oikeasti näsäviisastella yhden työpäivän ajan aina, kun sopiva hetki koittaa!

”Oisko teillä testereitä jostain noista tuoksuista?”
”Juu, siellä ne ovat kaikki hyllyssä.”
”Ei kun sellaisia pieniä pulloja, jotka voi ottaa kotiin.”
”Testereitä ei saa viedä kotiin.”
”No mitä ne sellaiset pienet pullot sitten on… Sellasia oisko teillä?”
”Meillä ei ole miniatyyrejä myynnissä. Yleensä tuoksut ovat vähintään 25 ml pulloissa.”

Minusta olisi ihana katsoa, kuinka kauan asiakkaan hermot kestävät ja missä vaiheessa hän keksisi, että testeri on testeri ja näyte on aivan eri asia. En vahingossakaan paljastaisi oikeaa sanaa. Tämä testeri-näyte -väittely on hieman kuin väittely hameen ja mekon erosta. (Ne kaksi ovat tosiaan kaksi ihan eri asiaa!)

(Tosiasiassahan tilanne menee näin:
”Oisko teillä testereitä jostain noista tuoksuista?”
”Sieltä pitäis hyllystä löytyä kaikista. Oliko joku tietty, mitä etsit? Minäpä tulen katsomaan.”
”Ei kun tarkoitan sellaisia pieniä pulloja, jotka voi ottaa kotiin.”
”Aah, näytteitä. Oliko joku tietty tuoksu, josta haluaisit näytteen? Minäpä katson, mitä meiltä löytyy. Näin, ole hyvä. Toivottavasti tykkäät! Hauskaa päivänjatkoa!”)

”Moikka! Mun pitäis saada tätä meikkivoidetta tässä sävyssä.”
”Valitettavasti meillä ei ole tätä sävyä ollenkaan valikoimissa. Meillä on se normaali Suomen valikoima, eli tuskin löydät Suomesta muualtakaan.”
”Okei… No mikä olisi vastaava?”
”Niin siis joltain muulta merkiltä?”
”Ei kun näistä muista sävyistä mikä olisi vastaava.”
”Niin siis sen takia niissä meikeissä on ne eri numerot ja nimet, että niissä on jotain eroa. Hei daa! Mitä ihmeen järkeä olisi laittaa samanlainen sävy kahdella eri numerolla… Tottakai tämä toiseen suuntaan viereinen on tummempi ja toiseen suuntaan viereinen vaaleampi tai tottakai vähintään pohjasävyssä on eroa. Äly hoi!”

(Tosiasiassa tilanne menee näin:
”Moikka! Mun pitäis saada tätä meikkivoidetta tässä sävyssä.”
”Valitettavasti meillä ei ole tätä sävyä ollenkaan valikoimissa. Meillä on se normaali Suomen valikoima, eli tuskin löydät Suomesta muualtakaan. Haluaisitko katsoa yhdessä joltain toiselta merkiltä vastaavanlaista sävyä?”)

Lempparini olisi kokeilla, kuinka tässä keskustelussa käy:
”Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?”
”En.” Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

Mitä ihmettä asiakas sanoisi? Mitä sitten tapahtuisi?

(Sitä tuskin saan koskaan selville, koska tosiasiassahan tilanne menisi näin:
”Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?”
”Noh, katsotaan, toivottavasti. Mitä asia koskee? Juu, se menee niin, niin ja näin.”)

Tahtoisin myös kokeilla tätä:
”Löytyyköhän teiltä jotain hyvää huulipunaa?”
”Löytyy.” Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

Hämmentyisikö asiakas? Kauanko kestäisi, että hän pyytäisi minua näyttämään? Tai missä vaiheessa hän osaisi lähteä omatoimisesti kertomaan, mitä hän tässä tapauksessa tarkoittaa hyvällä?

(Tosiasiassa tilanne menisi tietysti näin:
”Löytyyköhän teiltä jotain hyvää huulipunaa?”
”Löytyy toki vaikka minkälaisia hyviä. Millainen se saisi olla? Pitkäkestoinen, läpikuultava, vahvalla pigmentillä, jotain tiettyä sävyä tai merkkiä…? Mennäänpäs yhdessä katsomaan.”

”Saisinko jotain näytteitä?”
”Jaa… meillä on kyllä aika vähän tällä hetkellä mitään näytteitä ylipäätänsäkään…”
”No minä olen kyllä aina saanut jotain näytteitä.”
”No mutta sittenhän teitä ei varmasti harmita, jos tällä kertaa jäätte ilman kun kerran olette aina tähän mennessä niitä saanut!”

Minua siis vain henkilökohtaisesti ärsyttää näytteiden vinkuminen. Siis ihan se, että tullaan vaan pyytämään, että ”anna nyt jotakin, ihan sama mitä”. Minua ei ärsytä, jos asiakas tulee kysymään näytettä ”jostain kosteusvoiteesta, joka voisi ehkä sopia hänelle” tai ”jostain uudesta meikkivoiteesta”. Mutta se, että pyydetään ihan vaan siksi, että halutaan nyt vain jotain ja kun nyt voi ilmaiseksi saada.

(Tosiasiassa tilanne menisi näin:
”Saisinko jotain näytteitä?”
”Katsotaanpas mitä täältä löytyy… Onko sinulla mielessä jotain tietynlaista tuotetta, jolle olisi seuraavaksi tarvetta?”)

Joskus asiakkaat ovat todella kärkkäitä mielipiteidensä kanssa. Tämä on yleensä silloin, kun heitä alkaa jo turhauttaa täydellisen tuotteen etsiminen tai heillä on muuten vaan huono päivä ja he purkavat sitä laukoen ääneen ihan mitä sattuu ja miten tylysti sattuu.

”Olisko sulla vielä ehdottaa jotain muuta tuoksua?”
”No mitenkäs olisi tämä?”
”Siis tää on ihan hirveä! Jotenkin tosi pistävä ja ällö… hyi, en yhtään tykkää! Ihan kamala! Tuu nyt Mikko säkin haistamaan, eikö ookin kamala!”
”Ai, se on minun lempituoksuni ja oli minulla häätuoksuna. Minulla on sitä nytkin.” Ja sitten perään ilmeetön, vakava ja loukkaantuneenoloinen tuijotus.

Tahtoisin vaan nähdä sen asiakkaan reaktion. Tajuaisiko hän oman teatraalisuutensa naurettavuuden? Siis voi ja pitääkin sanoa suoraan, jos ei jostakin tuoksusta tykkää, mutta en jaksa niitä dramaqueeneja, jotka tekevät asiasta hirveän shown. Ok, et tykkää, liian pistävä, selvä, siirrytään seuraavaan. Tai jos joku meikkivoide ei ole sinun juttusi, ei sen haukkumiseen tarvitse käyttää viittä minuuttia. Riittää, että kerrot ettei se pysynyt kunnolla ja oli muutenkin liian paksu.

(Ja tällä kertaa tosiasiassa tilanne menisi näin:
”Olisko sulla vielä ehdottaa jotain muuta tuoksua?”
”No mitenkäs olisi tämä?”
”Siis tää on ihan hirveä! Jotenkin tosi pistävä ja ällö… hyi, en yhtään tykkää! Ihan kamala! Tuu nyt Mikko säkin haistamaan, eikö ookin kamala!”
”Okei, eli ei mitään tuon tyyppistä, jotain pehmeämpää… Ai, mieskään ei tykkää. Noh, pitäähän sen tietysti olla tuoksu, joka miellyttää molempia kun toinenkin sitä päivät pitkät tuoksuttelee. No mitenkäs olisi tämä…?”)

Älkää välittäkö, en minäkään sietäisi itseäni noina päivinä. Olen normaalisti mielestäni todella asiakaspalveluhenkinen ja ystävällinen myyjä, mutta olisi ihan pirun hauskaa päästä joskus vaan sanomaan suoraan, mitä ajattelee. (Sitä päivää voitaisiin tosin kutsua myös nimellä ”Virven viimeinen työpäivä”…)

Onko muilla asiakaspalveun parissa työskentelevillä koskaan samanlaista oloa? Kuinka asiakaspalveluhenkisiä te ylipäätänsä olette? Ja työskentelettekö tällä hetkellä asiakaspalveluammatissa?

(Ja jottei kellekään jäisi epäselväksi, niin olen kyllä ihan aikuinen ihminen ja nautin suuresti asiakaspalvelusta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei myyjän huonon fiiliksen kuulu välittyä asiakkaalle. Itse kutsun tätä postausta ”huumoriksi”. Tuttu sana kaikille?)