Haha, in your face!

Minusta tuntuu, että olen keskittynyt viimeaikoina hirveästi siihen, mitä kaikkea uutta minulle on tullut ja blogini alkuperäisen idean seuraaminen on jäänyt vähän sivuosaan ja tiedän, että monista teistäkin tuntuu juuri siltä. Ajattelin tänään korjata asian, sillä muutama on harmitellut sen katoamista.
Viimeaikaisten blogipostausteni vuoksi monille on voinut tulla tunne, etten edes enää yritä vähentää tuotteitani. Tämän vuoksi halusinkin nyt palata hetkeksi kommentoimaan blogini alkuperäistä ideaa ja tuon vähennysprojektin etenemistä.

Kun olen vilautellut kuvia uusista tuoteläjistäni, on moni jäänyt siihen käsitykseen, että hautoisin kaikkea itselläni, vaikken niitä itse käyttäisikään. Itseasiassa homman nimi ei ole ollenkaan se.

Kun saan jotain kivaa kokeiluun, kokeilen sen kyllä, mutta hyvin usein tuotteet lähtevät viimeistään kokeilun jälkeen kiertoon. Joskus tuotteet lähtevät jopa kiertoon ennen kuin ehdin niitä edes kokeilla ja kyselen niistä sitten perästä kommenttia tuotteen minulta saaneelta. (Kaikki blogissani esitetyt mielipiteeni ovat kuitenkin ihan omiani, noita muiden mielipiteitä käytän lähinnä apunani töissä niissä tuotteissa, joita en täällä itse esittele.)

Moni on ehdottanut minua pitämään kirppistä täällä noista käyttämättä jäävistä tuotteistani. Löisihän sillä tietysti rahoiksi ja tuotteet lähtisivät kiertoon, mutta en koe sitä asialliseksi. Toki kaikki saamani tuotteet ovat lahjoja minulle ja saisin tehdä niillä mitä haluan, mutta en koe moraalisesti oikeaksi myydä niitä täällä eteenpäin. Muutama tuote silloin tällöin on minusta ok myydä eteenpäin, mutta ei enää tällaisessa mittakaavassa. Ja harvemmin ostan tuotteita, joille minulla ei olisi käyttöä, joten ostamianikaan ei tule tarvetta myydä.

Lahjoitankin siis lähes poikkeuksetta tavaraa eteenpäin ystävilleni ja perheelleni. Näen esimerkiksi äitiäni aina kerran tai pari vapaaviikollani enkä oikeastaan koskaan mene hänen luokseen tyhjin käsin. Kun menen kavereideni luokse kylään, vien usein jotain pientä mukanani. Kun kaverini tulevat luokseni, saavat he lähes poikkeuksetta penkoa isosta tavarakassista tai -korista mukaansa kaiken, minkä tahtovat.

Viimeksi kun näin veljeni avopuolisoa, otti hän iloisena vastaan monta hajuvettä, joille ei ole minulla käyttöä. Ja jos en keksi, kuinka pääsen jostakin eroon, vien tuotteet äidilleni ja kysyn, olisiko hänellä joku ystävä, joka voisi niistä pitää ja oikeastaan jokainen tuote, josta tiedän, etten itse tule käyttämään päätyy aina uuteen kotiin. Ja jos kaverini puhuvat jonkun tyyppisen kosmetiikkatuotteen tarpeesta (kosteusvoide, ripsiväri, tietyn värinen huulikiilto, kynsilakka…), katson aina varastoni jos minulta löytyisi ylimääräinen sellainen heille antaa.

Uuden kodin löytävät niin uudet tuoteet, kerran kokeillut kuin lyhyen käytön jälkeen minulle käyttämättömiksi todetut tuotteet.

En siis pidä mitään, mitä en tulisi käyttämään.

En yritä todistella olevani jonkin sortin laupias samarialainen, mutta haluan vain korjata sen mahdollisen väärinkäsityksen, mikä teille on ehkä syntynyt.

Minusta on vaan jotenkin todella huvittavaa seurata, kuinka ihmiset automaattisesti tahtovat aina ajatella toisesta ikävästi ja tulevat kertomaan täällä kommenteissa minulle, kuinka ”kosmetiikalla läträämiseni kuvottaa heitä” ja ettei tässä ole mitään järkeä. Loppujen lopuksi olen tuskin kovin paljon pahempi kuin kukaan muukaan. Okei, rasvaan vartaloni päivittäin, mutta enhän edes nykyään meikkaa läheskään joka päivä ja kun meikkaan, saatan hyvinkin mennä vain ripsivärillä tai meikkipohjalla. Voin nykyään mennä töihinkin lähes meikittä ja jos totta puhutaan, olen välillä mennyt ihan meikittäkin. Laivalla kun kaikki on niin paljon rennompaa kuin maissa.

Olin ennen huomattavasti pihimpi jakelemaan kosmetiikkaani. Joitakin vuosia sitten en todellakaan olisi ollut valmis antamaan käyttämätöntä YSL:n luomiväriä ihan kenelle tahansa tutulleni, joka sen tahtoo, vaan olisin vaan pyöritellyt sitä tyhjänpanttina meikkilaatikossani ja antanut sen odottaa päivää, jona sitä ehkä kerran käytän. Nykyään minulle on ihan sama, minkä arvoinen tuote on ja jos tiedän, että se jää käyttämättä niin annan sen surutta eteenpäin. Tuotteet ovat menettäneet rahallisen arvonsa minulla.

Toki minulla on töissä muutamia tuotteita, mutta jos nyt katsotaan kotijemmoihini, niin saatatte ehkä yllättyä kuullessanne, että…

…minulla on tällä hetkellä vain yksi shampoo…

…ja että tässä ovat kaikki hoitoaineeni (kaksihan noista ostin juuri Englannista)…

…tämä on ainoa omistamani puhdistusemulsio ja tässäkin on vain sentti enää pohjalla…

…eikä näitä muitakaan puhdistustuotteita nyt niin hirveästi ole…

…tämä on muuten sitten ainoa silmämeikinpoistoaineeni…

…ja nämä lähes kaikki samat luomivärit ovat olleet minulla jo useamman vuoden enkä ole ostanut yhtään uutta (Dioriakaan!) arviolta lähes 1,5 vuoteen…

…kasvokuorintoja on kaksi, joista toisen vasta sain…

…ja kasvonaamioita on kolme, joista kaksi alkaa olla lopuillaan…

…kasvovesitilanteeni on tämä…

…ripsivärejä on muuten kotona oikeasti enää kolme minikokoista (töissä yksi täysikokoinen)…

…ja tämä on ainoa käsivoiteeni.

Tässä siis muutamia esimerkkejä.

Ja kun joku lukijoistani ensin ehti iloita, että tämän postauksen tuotteet olisivat olleet kaikki kosmetiikkatuotteeni ja että olisin edistynyt niin voin kertoa, että kynsilakkoja ja hajuvesivitriinini hajuvesiä lukuunottamatta tällä pöydällä ovat nyt ihan oikeasti kaikki kotonani olevat kosmetiikat ( oikeassa reunassa oleva meikkipakki sisältää kaikki kotonani olevat meikit):

Eli vaikka en mesoakaan enää niin asiasta, niin älkää sanoko, etten enää yritä.

Onnistuinko yllättämään ketään? Kyllä täällä kuulkaas tytöt ja pojat on jatkuvaa työtä ja taistelua tehty projektin etenemisen suhteen, vaikka ette sitä ole uskoneetkaan tai osanneet arvata!

(Toki töissäkin on sitten tosiaan jonkun verran purkkia, putiloa ja tuubia, mutta postauksen pointti lienee silti selvä?)