Tämän vuoksi haluan puhua minimalismista

Olin vastikään osallisena keskustelussa, jonka aiheet koskivat sekä minimalismia että nykyistä elämäntapaani. Minulta kysyttiin siinä yhteydessä, että kaipaanko jotain entisestä elämästäni.

Aihe oli minusta todella mielenkiintoinen pohtia ja pyörittelin sitä mielessäni niin paljon, että siitä syntyi lopulta blogipostaus.

Lue myös: Essentialismi – mitä se nyt sitten on?

Virve Fredman minimalismi

Kuten blogini seuraajat tietävät, elän melko minimalistista elämää. Käytännössä tämä tarkoittaa, etten koe tarvetta ostaa paljonkaan, kodissamme on melko vähän tavaroita ja olen jo pitkään karsinut henkilökohtaista omaisuuttani tavoitellen sen minimointia. Tällä hetkellä henkilökohtaiset tavarani mahtuvat matkalaukkuun.

Minulle tämä on ollut luontevaa, sillä asiat ovat tapahtuneet vähitellen kuin ketjureaktiossa. Yksi asia saa toimimaan jotenkin, sen seurauksena havaitsee jotakin ja tekee jotain ja niin edelleen. Juuri näin minun kohdallani on minimalismissa käynyt.

Luulin vielä toissakesänä, että voisin käydä kerralla läpi koko omaisuuteni, karsia turhat ja tilanne olisi sillä selvä. Sittemmin olen tajunnut, että elän jatkuvassa muutoksessa ja asia, jota olen voinut vielä viime viikolla pitää tärkeänä, ei ehkä olekaan sitä enää nyt. On siis luontevaa, että elämän jatkuva muuttuminen on myös vaikuttanut suhteeseeni tavaroihin.

Näin käy varmasti monilla. Tietokonepelit, baari-illat tai joku muu puuha on voinut ennen olla erittäin tärkeä, mutta sitten elämään tulee vaikka lapsi ja huomaa, että käyttääkin mielummin sen noihin puuhiin ennen menneen ajan lapsen kanssa. Tämä on konkreettisin ja radikaalein esimerkki, mutta aivan samalla tavalla voi käydä pienempienkin elämänmuutosten myötä omien intressien vaihtuessa.

Lue myös: Miksi pelkäämme tylsistymistä ja kyllästymistä niin paljon?

Virve Fredman minimalismi

Ennen esimerkiksi ajattelin, että koska tykkään blogata kosmetiikasta, tarvitsen jatkuvasti paljon uusia kosmetiikkatuotteita. En ajattele näin enää. Koen myös, että elämäni tuntuu muutenkin paljon merkityksellisemmältä, kun voin jakaa ajatuksiani blogissani myös kosmetiikan ulkopuolisista aiheista.

Siinä missä ennen selasin innolla läpi kosmetiikkamaailman viimeisiä uutisia ja pyörin Sephoran hyllyillä, teen näitä edelleen mielenkiinnolla jossain määrin, mutta saan nykyään itselleni enemmän iloa irti, kun käytän tuon ajan vaikkapa metsässä kävellen tai kirjaa lukien.

Kun tavarani ovat vähentyneet, olen tutustunut paremmin itseeni. Olen huomannut selkeämmin, millaisille asioille tarvitsen aikaa ja tilaa ja millaisia asioita haluan nykyään tehdä. On ollut mukavaa tutustua itseensä paremmin, löytää niitä omia vahvuuksia ja ennen kaikkea tunnistaa niitä omia heikkouksia, joita voi sitten työstää, jotta oma elämänlaatu paranee.

Voisi siis sanoa, että tavaroiden karsimisesta alun perin liikkeelle lähtenyt minimalismini on vienyt minut paljon syvemälle kuin mitä alunperin osasin edes odottaa. Onhan se jopa saanut minut lopettamaan päivätyöni, mitä en olisi ikimaailmassa voinut ennen uskoa.

Lue myös: Onko minimalismi yhtä tuskaa ja kärsimystä?

Virve Fredman minimalismi

Minimalismille ei ole vain yhtä määritelmää ja jokainen toteuttaa sitä omalla tavallaan, mutta pääpiirteisenä summauksena minimalismista elämäntapana sanoisin, että siinä keskitytään löytämään ne itselleen tärkeimmät jutut, joihin haluaa aikansa ja energiansa fokusoida ja luovutaan sitten jutuista, jotka eivät ole sellaisia. Miksi pitää elämässä jotain sellaista, mikä ei tunnu itsestään hyvältä jos kerran voi valita toisin ja keskittyä nauttimaan asioista, joista saa eniten irti?

Todella moni tuntuu kuitenkin ajattelevan, että minimalisti valitsee jäädä paitsi jostakin kivasta jutusta. Tosiasiassa kyse on vain siitä, että itse kokee asian kivaksi jutuksi, mutta minimalisti taas on havainnut, ettei se ole sitä juuri hänelle. Moni siis ajattelee, että jos useat kerran kokevat jonkun asian omistamisen tai jostakin palvelusta maksamisen heille tärkeinä, kokisivat kaikki niin ja jos joku ei laita siihen rahaa, on hänen selvästi pakko jäädä paitsi jostain ja se kuulostaa kurjalta valinnalta.

Tämähän ei kuitenkaan tietysti pidä paikkaansa.

Liikuntaa voi harrastaa ilman salikorttia tai maksullista liikuntaryhmää. Musiikkia voi kuunnella maksamatta Spotifysta kuukausimaksua. Jokainen ajanviettotapa tai harrastus ei vaadi suurta määrää varusteita. Elämään voi kuulua valtava määrä kiinnostavia ja itselleen iloa tuovia asioita, vaikka ei katsoisikaan iltaisin maksullisia suoratoistopalveluita, kävisi viikonloppuisin baareissa, käyttäisi rahaa ulkona syömiseen tai kantaisi kotiin jatkuvasti jotain uutta. Keittiössä voi kokata hyvää ruokaa ilman, että se on täynnä erityisiä välineitä.

Minimalismin tärkein perusajatus onkin tunnistaa, mikä on itselleen tärkeintä ja vaikka ei identifioisi itseään minimalistiksi, on tuon ajatuksen pohtiminen minusta tärkeää ihan jokaiselle. Kun itse tiedostaa, mitkä asiat ovat itselleen tärkeitä, ei ole mitään väliä, kuinka muut toimivat. Ihminen voi hyvin, kun hän saa viettää aikansa sellaisten asioiden parissa, jotka ovat juuri hänelle tärkeitä.

(Vaikka tässä yhteydessä korostuukin sana itselleen, ei se silti tarkoita itsekyyttä. Todella monelle on loppujen lopuksi tärkeää viettää aikaa läheisten kanssa, huolehtia heidän hyvinvoinnistaan ja muutenkin tehdä asioita, joista on hyötyä muille. Itse siis saa iloa siitä, että on avuksi muille.)

Lue myös: ”Onpas askeettista” – väärinymmärretty minimalismi

Virve Fredman minimalismi

Yksi asia, jota minulla on kuitenkin jollain tapaa ikävä ”entisessä elämässäni” on se, kuinka ihmiset suhtautuivat tiettyihin asioihin silloin, kun minimalismi ei vielä ollut kuviossa mukana.

Jos olisin silloin sanonut, että kauppalaskuni on kuusisataa euroa kuukaudessa tai minulle tulee kuukausittain sen verran erilaisia maksettavia laskuja, kohtauttaisi monia vain olkiaan ja sanoisi, että joo, sellaista se elämä on. Tai että onhan tuo kauppalasku ehkä vähän korkea teidän elämäntilanteessanne, mutta kyllähän ruoka maksaa ja jos siihen on varaa, niin saahan sitä nauttia.

Kun minimalistina kerron, että kuukausittaiset elinkustannukseni ovat noin 600 euroa, on suhtautuminen usein heti aivan toinen. Ajatellaan, että minimalisti valitsee kituuttaa kurjuudessa, häneltä täytyy puuttua jotain välttämätöntä ja todetaan, että minä en voisi elää noin. Jopa ihmetellään, miksi hän valitsee kituuttaa moisessa kurjuudessa.

Kun siis puhun omasta elämäntilanteestani, haluaa moni minimalismin yhteydessä asettua omine mieltymyksineen ja elämäntilanteineen minun muottiini ja kertoa, etteivät he voisi elää niin, koska jo heidän X, Y tai Z toimintansa tai harrastuksensa maksaa kuukaudessa saman verran.

Minimalismi ja vähentynyt rahankäyttö eivät tietenkään kulje automaattisesti käsi kädessä, mutta minulla ne ovat linkittyneet lopulta vahvasti yhteen varsin luontevasti.

Minusta on kuitenkin todella tärkeää ymmärtää, ettei meidän kenenkään tarvitse yrittää elää jonkun toisen elämää, vaan vain itse määritellä, mitkä asiat ovat meille itsellemme tärkeitä, mihin valitsemme rahamme ja ennen kaikkea aikamme käyttää ja elämme sitten sen mukaan. 

Lue myös: Millainen minimalisti olet? – 7 erilaista tyyppiä

Virve Fredman minimalismi

Ylipäätään vertailu on se asia, joka hyvin usein tappaa onnellisuuden. Aina on joku, joka tekee jonkun asian eri tavalla, on parempi, osaavampi tai mitä tahansa muuta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä, sillä muiden kanssa ei tarvitse kilpailla ja vertailla itseään muihin, vaan elää vain oman näköistä elämää niin, että se tuntuu itsestään tyydyttävältä. Se on kaikkein tärkeintä.

Muilta voi saada inspiraatiota ja ideoita omaan elämään, mutta on ensisijaisen tärkeää tunnistaa, mitkä ovat niitä itselleen tärkeimpiä asioita ja elää niiden mukaista elämää. Itse inspiroidun jatkuvasti muista ihmisitä ja juuri se muokkaa elämästäni yhä enemmän itseni näköistä ja sellaista, että koen nauttivani siitä.

Minimalismin ideana ei siis ole karsia elämästä asioita, jotka tuovat iloa, vaan vain ja ainoastaan ne, joista ei ole iloa tai hyötyä itselleen.

Useimmilla klassinen 80/20-sääntö pätee myös kodin tavaroihin vaatekaapista muihin varusteisiin: 80 prosenttia ajasta käytämme niistä vain 20 prosenttia. Minimalistisessa ajatusmaailmassa tämän asian tiedostaminen vain viedään usein siihen pisteeseen, ettei niitä ylimääräistä tavaroita välttämättä pidetä pahan päivän varalle ja uusia ostopäätöksiä saatetaan tämän tiedostamisen ansiosta harkita aiempaa tarkemmin.

Lue myös: Onko minimalismi vain hyvätuloisten etuoikeus?

Virve Fredman minimalismi

Kerron mielelläni blogissani ja Instagramissani omista valinnoistani toivoen, että voin itse inspiroida muita, minkä lisäksi saan vastavuoroisesti inspiraatiota muilta heidän jakaessaan minulle omia havaintojaan ja ajatuksiaan.

Kun kerron, kuinka omat asiani ovat, en tarkoita esittää sitä vertailupohjaksi muille, vaan vain saada ihmisiä ajattelemaan, että asiat voi myös tehdä tavalla, jolla itse ne teen. Oma tapani tehdä asioita ei ole minustakaan se oikea, vaan se on vain tapa, jolla itse ne teen. 

Toisille minun tapani tehdä asiat on itsestäänselvyys, sillä hekin toimivat juuri näin ja toisille se taas on heidän tavoistaan täysin poikkeava tapa. Joillekin jokin minun tapani on aivan vieras juttu eikä sen kokeilu kuuna päivänä voisi tehdä heidän elämästään parempaa, mutta joku toinen taas voi saada siitä ajatuksen itämään takaraivoonsa ja alkaa selvittää, voisiko vastaava juttu vaikuttaa heidän elämäänsä positiivisella tavalla.

Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on minulle yksi parhaita asioita, jotka internet tuo ja varsinkin Instagramin puolella minimalismiani esiin tuodessa se on paras juttu.

Lue myös: Älä sorru tähän yleiseen virheeseen minimalismista innostuessasi 

Virve Fredman minimalismi

Aina välillä jotkut kuitenkin tuntuvat jopa kokevan, että kun esittelen omaa, minimalistista elämääni, on se suorastaan hyökkäys heidän ei-minimalistista elämäänsä vastaan. Ikäänkuin se olisi joltakin toiselta jollakin tavalla pois, jos en nauttisi samoista asioista kuin he.

Tykkään itse lukea ja kuunnella kirjoja ja kannustan siihen mielelläni muitakin. Se, jos joku ei tykkää kirjoista ei kuitenkaan tee kirjoista minulle vähemmän kiinnostavia tai ole pois minulta. Sama asia pätee minimalismissa.

Mihin itse haluan omasta minimalismistani verkossa puhuessani kannustaa, on oman näköisen elämänsä eläminen. Kun on tyytyväinen omaan elämäänsä, ei koe tarvetta vertailuun ja vain innostuu käymään hyviä keskusteluja muiden kanssa ja ehkä jopa saa niistä inspiraatiota uusien asioiden kokeiluun.

Minä saatan vaikkapa nyt sanoa, että en tarvitse Netflixiä, mutta jos kävisin kiinnostavan keskustelun jonkun kanssa, joka kertoisi minulle kymmenestä, todella kiinnostavalta kuulostavasta Netflixistä löytyvästä dokumentista, joiden vuoksi minun itseasiassa kannattaisi sitä käyttää, olisin varmasti alta aika yksikön klikannut Netflix-tilaukseni jälleen päälle. Silloin asiasta, josta en olisi ennen kokenut olevan minulle hyötyä olisikin minulle hyötyä ja sisällyttäisin sen mielelläni elämääni.

Vastaavasti voin nyt kokea, ettei minulla todellakaan ole tarvetta maksaa liikunnasta satoja euroja kuukaudessa, mutta kun kävisin mielenkiintoisen keskustelun jonkun kanssa, joka kuvailisi, kuinka hänen personal trainer -sijoituksensa muutti hänen elämänsä radikaalilla tavalla, voisinkin alkaa yhtäkkiä kokea, että haluaisin itsekin laittaa siihen aikaa ja rahaa.

Tällä hetkellä en ole halunnut kotiini erilaisia käsipainoja, mutta joku inspiroiva keskustelu niiden tarpelliisuudesta voisi saada minutkin hankkimaan valikoiman sellaisia kotiini.

Jos kerron, ettei minulla ole televisiota, ei keskustelu etene mihinkään, jos toinen vain sanoo, että ”minä en ainakaan voisi elää ilman televisiota”. Eihän sen toisen tarvitsekaan niin tehdä eikä minun ilman televisiota eläminen liity hänen elämäänsä mitenkään. Jos toinen sen sijaan kertoo, että hänellä on televisio, sillä hän rakastaa katsoa sen kautta isolta näytöltä joogavideoita eikä tulisi ilman televisiota katsoneeksi niitä, voisin itsekin innostua miettimään, voisiko televisiosta ehkä sittenkin olla hyötyä minullekin.

Lue myös: Päätin jäädä testieläkkeelle – mitä ihmettä?

Virve Fredman minimalismi

En kokenut ”entisessä elämässäni”, että kuluttamiseen ja tavaroiden omistamiseen liittyviä valintojani liiemmin kyseenalaistettiin minulle tai että minun tarvitsisi perustella niitä paljonkaan, sillä ne olivat pitkälti massan mukaisia.

Nykyään törmään tähän kuitenkin paljon, mikä on usein toki loistava alku hyvälle ja kiinnostavalle keskustelulle. Valitettavan usein saan kuitenkin huomata, että toinen ihminen vain suorastaan haluaa haastaa minut ja valintani kokien, että kyseessä olisi väittely siitä, onko jokin asia tarpeellinen vai ei. Todellisuudessahan tähän ei tietenkään ole oikeaa vastausta, sillä se mikä voi olla yhdentekevää yhdelle, voi olla toiselle hyvinkin tärkeää.

Mitä siis itse toivoisin olisi, ettemme vertailisi itseämme muihin, sillä meillä on kaikilla erilainen tilanne. Otetaan sen sijaan muista inspiraatiota ja kerrotaan omista tavoistamme antaen vastavuoroisesti muille mahdollisuuden inspiroitua niistä. <3

Lue myös: Goodbye Things – kirja äärimmäisestä minimalismista

Virve Fredman minimalismi

Kuka tai mikä on viimeksi inspiroinut sinua jossakin asiassa?