Minimalistin havaintoja: ”pakollisia asioita” ei olekaan pakko säilyttää

Kuten olen kertonut, innostuin joululomalla tekemään kotonamme todellisen raivausspurtin ja vähentämään 500 tavaraa. Hommasta motivoituneena starttasin alkaneen vuoden päättämällä, että sen aikana vähentäisin vielä 1000 asiaa lisää.

Nyt helmikuun alkaessa olla lopuillaan on poistoja tullut kasaan ihan kohta jo 500. Joinakin päivinä niitä löytyy helposti tai syntyy kuin luonnostaa, kun vaikkapa sukkahousut hajoavat ja sekä vartalovoide että kasvovesi kuluvat loppuun. Joinakin päivinä olen kuitenkin saanut todenteolla miettiä, eikö kodissamme ihan oikeasti ole muka mitään sellaista turhaa, mistä voisin luopua. Yleensä jotain sitten kuitenkin tulee lopulta mieleen.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Avasin pari päivää sitten kylpyhuoneen laatikon ja näin siellä pienen meikkipussillisen hiussolkia, pantoja ja ponnareita. Olin juuri pari kuukautta sitten kutistanut valtavan hiustarvikelaatikkoni tuohon pieneen pussiin ja ollut tyytyväinen siihen, kuinka paljon olin tavaroita vähentänyt. En todellakaan ollut jäänyt kaipaamaan yhtään mitään ja koin, että nyt minulle jäivät vain lempparijuttuni, joita taatusti käyttäisin ja jotka olisi hyvä säästää.

Tajusin, että olin jo kaksi kuukautta katsellut tuota pussia lähes päivittäin, mutta en edelleenkään ollut kertaakaan kaivannut pussista yhtään mitään. Olin katsellut sitä lähes joka aamu töihin laittautuessani ja iltaisin iltapesuille mennessäni, mutta silti en koskaan tarvinnut sieltä yhtäkään niin käteväksi ajattelemaani hiuspantaa pitämään hiuksiani sivussa tai hiussolkea kiinnittääkseni tukkani kampaukselle.

Kävin pussin sisällön jälleen läpi ja arviolta kaksi kolmannesta siitä sai kyytiä. Sen jälkeen testasin välittömästi, kuinka teen helppoja arkikampauksia pussiin jääneillä jutuilla. Nyt siellä pitäisi ainakin teoriassa olla enää vain ne muutama juttu, joita käytän, mutta nähtäväksi jää yhä edelleen, tulenko ihan oikeasti käyttäneeksi niitäkään kaikkia vai pitääkö parin kuukauden kuluttua tehdä jälleen uusi karsintakierros.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Katselin myös laatikossani maannutta kansiota, jonka välistä tursusi valtavasti papereita. Ne olivat toiminimeni simppeli kirjanpito vuosilta 2011-2014. Kilo paperia, joita oli pakko lain mukaan säilyttää kymmenen vuotta, mutta josta kukaan ei taatusti tulisi koskaan kiinnostumaan. Oli kuitenkin tuntunut helpoimmalta säilyttää paperit ja raahata niitä mukanani kuin oikeasti käydä ne läpi ja tarkistaa, tarvitsisinko jokaisen kirjekuoren, lippusen ja lappusen.

Googletin asiaa ja tajusin, että riittäisi, jos samat paperit olisivat tarvittaessa saatavilla digitaalisessa muodossa. Vaati siis vain pientä viitseliäisyyttä käydä ne läpi ja skannata ne talteen pilveen. Ei olisi huvittanut, mutta kun aloin miettiä, haluaisinko parin vuoden päästä ihan kaikki kimpsuni kampsuni kasaan laittaessani ja maailmalle lähtiessäni todellakin käyttää matkalaukustani yhden kilon moisten paperien raahaamiseen totesin, että en missään tapauksessa. Löysin siis kummasti motivaatiota niiden skannailuun.

Saman projektin kokivat myös kotonamme lojuneet käyttöohjeet, takuukuitit ja muut tuotetiedot. Tarkastin käyttöohjeet, etsin ne verkosta pdf-muodossa, skannasin kuitit ja muut tarvittavat pilveen ja lopuksi vielä kokosin kaikki tiedot yhteen sähköpostiin, jonka lähetin sekä miehelleni että itselleni. Taas sain poistettua kotoamme kasan turhia papereita, jotka olimme säilyttäneet vain varmuuden vuoksi sekä siksi, että niiden säästäminen on helpompaa kuin se, että niille tekisi jotain.

Tällä hetkellä kaikki tarpeelliset paperini mahtuvat yhteen kansioon, mutta uskon, että sekin pitäisi vain avata ja käydä ajatuksella läpi. Sekin nimittäin sisältää varmasti valtavasti sellaisia papereita, jotka on tuntunut ihan hyvältä ajatukselta säästää ja jopa helpoimmalta vaihtoehdolta säilyttää, mutta joita en oikeasti tarvitsisi ihan fyysisinä kappaleina.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Kaikista tällaisista poistoista tulee aivan erityisen hyvä ja kevyt mieli, sillä ne ovat aiemmin tuntuneet niin pakollisilta jutuilta säilyttää. Tuntuu ihanalta ja jopa suorastaan vapauttavalta päästä niistä eroon pienen vaivan jälkeen, sillä eihän niitä ihan oikeasti ole mikään pakko säilyttää nykymaailmassa enää fyysisinä kappaleina.

Samalaisen vapauttavan tunteen koin myös kesällä, kun skannasin kaikki vanhat valokuvani ja luovuin fyysisistä kappaleista. Ennen ne olivat muutamissa albumeissa ja irtoröykkiöinä isossa laatikossa, joka vei tilaa ja jota en oikeastaan koskaan katsonut. Sen jälkeen kun skannasin ne pilveen, pääsin niihin käsiksi kännykästäni, tabletiltani ja koneeltani koska tahansa, minkä vuoksi olenkin tullut hyödyntäneeksi niitä aika paljonkin. Vanhoista kuvista riittää sopivissa tilanteissa huumoria ja olen tullut silmäilleeksi niitä muutenkin moninkymmenkertaisesti aiempaan verrattuna.

Minimalismin ja tavaroiden vähennyksen myötä on ollut mielenkiintoista havahtua huomaamaan, kuinka paljon minulla on ollut kotona juttuja ihan vain siksi, että olen ajatellut, että niiden täytyy olla täällä. Sivuun laittamamme sänky on ollut tällaisista jutuista se selkein ja konkreettisin ja nämä paperiasiat ovat olleet sille luontevaa jatkoa.

Uskon, että tulen törmäämään tavaroiden vähentämisen edetessä vielä moniin muihinkin asioihin, joiden säilyttämistä olen aina pitänyt pakollisena asiana, mutta jonka pakollisuuden tulen vielä kyseenalaistamaan.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Oletteko te luopuneet jostain sellaisesta, minkä olitte aiemmin luulleet välttämättömäksi pitää?


Lue myös:

Minimalistista elämää: Pako Ruotsista -projekti starttaa
4 kuukautta ilman sänkyä – tältä sängytön elämä on tuntunut

Virve Fredman Täydellinen Iho Opas korealaiseen ihonhoitoon Osta Kirja

Osta nyt: Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon

26 kommenttia

Lue myös nämä