Laitonta ajatella noin!

Eräs Lontoossa suoritettavista kursseistani on kosmetiikkalainsäädännön kurssi. Menin tunneille innolla, sillä olin opiskellut samaa jo Suomessa ja ajattelin, että kerrankin tietäisin tunneilla jotain.
Muutaman tunnin jälkeen koin pientä turhautumista. Minähän tosiaan olin opiskellut nämä asiat jo, saanut niistä todistukseeni hyvän numeron enkä edes saisi tällä kurssilla hyväksiluettua mitään. Pitäisikö minun kysyä Suomesta ja täältä, että voisinko skipata koko kurssin? Pääsisin vähän helpommalla luku-urakkani kanssa ja voisin keskittyä muihin juttuihin.
Ja sitten minä taas sen muistin: En minä, aikuinen ihminen, ollut tullut tänne numeroita hakemaan vaan tietotaitoa kerryttämään. Ja jos aioin työskennellä kosmetiikan parissa lopun elämääni olisi todellakin tärkeää, että kosmetiikan lainsäädäntö olisi istutettuna selkäytimeeni ja tulisi sieltä kuin apteekin hyllyltä -mielellään vielä suomen lisäksi englanniksikin. Ja se ei vielä tullut, vaikka jokaista läkipykälää silmäillessäni aina muistinkin, että ”Ai niin, noihan se olikin.” Tämän vuoksi olisi hyvin tärkeää että kiltisti viikosta toiseen pakottaisin itseni luennoille, pänttäisin tietoa päähäni ja pakottaisin itseni oppimaan kaiken niin suomeksi kerraten kuin englanninkielisillä termeilläkin.
Toinen valaistuminen asian suhteen tuli, kun koulullamme oli meille kosmetiikan kemian kakkosvuoden ja kolmosvuoden opiskelijoille tarkoitettu Industrial Day. En edes ymmärtänyt kunnolla, mikä päivän tarkoitus oli ja kun minulle selvisi, että se käsittelee kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden työharjottelukokemuksia (oppilaat viettävät työelämässä ”replacement yearin” palaten sen jälkeen opiskelemaan viimeisen kouluvuotensa) ja tsemppaa kakkosia niitä kohti mietin ensin päivän tarpeellisuutta omalta kannaltani.
Vaihtarikaverini jätti suosiolla tulematta, sillä emmehän me kuitenkaan tekisi harjoittelujamme tämän koulun kautta ja päivä keskittyisi niihin hommiin, joihin nämä täältä valmistuvat voisivat hakea. Ymmärsin näkemyksen, sillä ei minusta koskaan tulisi kemistiä P&G:lle tai laboratorio analyytikkoa Burberrylle. Päätin silti, että menen katsomaan, saisinko päivästä edes jonkun pienen tiedonsiemenen irti, silä niitähän tänne oli tultu hakemaan.
Ja voi jestas, mitä elämyksiä päivä minulle tarjosikaan!
Kuuntelin päivän aikana 12 vartin esitystä eri toimenkuvissa olleilta työharjoitteluua tehneiltä oppilailta ja siitä huolimatta, että ne keskittyivät lähes täysin pelkkiin erilaisiin labrapuolen hommiin, jollaisiin en itse koulutuksellani tulisi työllistymään, tuli minulle rivien välistä selväksi yksi asia: Jos aikoo olla kehittyvässä kosmetiikkamaailmassa pätevä tekijä, on kosmetiikkalainsäännön osaaminen aivan ehdoton juttu.
Vaikkei sitä päivän aikana erityisesti korostettukaan, tajusin sen itsekin. Tajusin myös, että jos tahtoo olla ihan ässä, on tunnettava EU:n yhteisen kosmetiikkalainsäädännön lisäksi ainakin myös USA:n ja Aasian (varsinkin Kiinan ja Japanin) kosmetiikkalainsäädäntö, sillä kansainväliset markkinat kulkevat kokoajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että Aasian ja Yhdysvaltojen kanssa käydään kauppaa. Tämän lisäksi tietämys mm. Venäjän kosmetiikkalainsäädännöstä voi avata paljon ovia ja mahdollisuuksia.
Jos ei minusta siis voisi koskaan tulla kaikkitietävää pätevää kosmetiikkakemistiä näillä opinnoillani voisin ainakin varmistaa, että opiskelen lainsäädännön kunnolla. Olkoon se sitten vaikka se minun valttikorttini työelämässä!
Ja täällä sitä taas istutaan kirjastossa EU:n kosmetiikkalainsäädäntö nenän edessä vaikka viime keväänä mielessäni kiittelinkin itseäni siitä, ettei minun hetkeen tarvitsisi siihen syventyä tällä intensiteetillä, tiesinhän sen jo suurpiirteisesti.
Löysin motivaationi.
Uskon, että teitäkin kiinnostaa varmasti kuulla pieniä lainsäädännön eroavaisuuksia eri maiden välillä, joten niistä tulee mielenkiintoisia postauksia tulevaisuudessa!
PS. Huomenna blogissani alkaa uusi aikakausi ja uudet blogituulet lähtevät virallisesti puhaltamaan. Tulkaahan katsomaan, mitä se käytännössä tarkoittaa!