Virve-mummu tarinoi

Tänään Virve-mummu kertoo teille sairaskertomuksiaan. Tällaisiahan ne mummut jaksavat päivästä toiseen höpötellä, joten kyllä minäkin.

Blogiani seuranneet varmasti muistavat minun popsineen tässä vähän aikaa sitten n. viiden kuukauden ajan näppyihini Isotretinoin Actavis -kuuria (eli tuttavallisemmin rottakuuria, jonka nimi muuten tulee kaveriltani, joka ei koskaan muistanut Roaccutanin nimeä ja kutsui sitä vaan rottakuuriksi).

Minullahan oli teini-ikäisenä ihon kanssa ongelmia, joihin antibiootit ja ihovoiteet eivät tuoneet apua ja sain sitten e-pillerit avukseni. Popsin pillereitä 7-8 vuotta ihon ollessa suht hyvässä kunnossa ja jätin ne sitten viime kesällä kokeeksi pois joksikin aikaa ihan vaan todetakseni, ettei ihoni kestä olla ilman niitä ja vaikka palasinkin taas syömään pillereitä, olivat kipeät ihonalaiset näpyt ja tulehdukset minulle epämieluisaa päivittäistä seuraa. Tämän seurauksena popsin sitten marraskuulta huhtikuun alkuun asti aknelääkkeitä, jotka kuivattivat ihoani pahasti ja sain läträtä voiteilla hulluna, jos en halunnut näyttää suomuiselta merihirviöltä.

Nyt ihoni on ollut kohta pari kuukautta paremmassa kunnossa kun yli vuosikymmeneen ja olen ollut todella iloinen tästä muutoksesta. Ihoni kuntouduttua lupasin ja vannoin, etten todellakaan luovu pillereistäni ennen kuin täytän 30 ja päätän hankkia lapsia. Harmi vaan, ettei kaikki aina mene ihan niin kuin itse sunnittelee…

Isäni puollella on suvussa verenpainetta ja minunkin verenpaineeni on ollut aina sitä satunnaisesti mittaileessa kohollaan, mutta asia on aina laitettu lääkärissä käynnin aiheuttaman jännityksen piikkiin, sillä mitään erityisiä oireita korkeasta verenpaineesta ei ole koskaan ilmennyt. Nyt päätin kuitenkin selvittää ihan tosissaan, mitä verenpaineelleni kuuluu ja kun huhtikuussa muutenkin jouduin murtuneen käteni vuoksi hyppimään lääkärissä, pyysin lääkäriä mittaamaan samalla jälleen verenpaineeni. Arvot eivät olleet ihan normaaleja ja sain kotiini lainaan pariksi viikoksi verenpainemittarin ja minut lähetettiin ties mihin kokeisiin verikokeista sydänfilmiin, mutta kaikki oli onneksi täysin kohdallaan. Paitsi verenpaineeni, jonka ala-arvot huitelevat 110-120 paikkeilla ja yläarvot 140-175 paikkeilla.

Tuomio oli tietenkin, että e-pillerit täytyy jättää kokeeksi ainakin parin kuukauden ajaksi pois. Nooooouuuu! Juuri kun olen saanut ihoni kuntoon ja kärsinyt siitä pienestä pillerittömästä ajasta yli puolen vuoden tuomion, joudun jälleen jättämään pillerit pois. Tottakai terveys ennen ulkonäköä, mutta ymmärrätte varmasti, että harmittaa, jännittää ja pelottaa.

Nyt pilleritöntä elämää on takana kaksi viikkoa ja vaikka aknelääkekuurikin on varmasti tehnyt tehtävänsä odotan silti jännityksellä räjähtääkö iho tänäkin vuonna taas käsiin.

Mutta siis piru vieköön sanon ma!