Kokoa ittes!

Tykkään ihan älyttömästi ostaa. On jotenkin mahtava fiilis nimenomaan valita se sopiva tuote, kävellä sen kanssa kassalle tai laittaa ostos virtuaaliostoskoriin ja mennä maksamaan. Vitsi, kohta tuo ihanuus on minun, kohta minä omistan sen!

Kun menen kotiin, hipelöin ja räplään tuotetta hetken ja laitan sen sitten omalle paikalleen. Jutun jujuna on se, että en välttämättä innostu edes ottamaan tuotetta käyttön -minulle vaan tuli mielettömän euforinen olo sen ostamisesta ja omistamisesta.

Tämä ei onneksi päde kaikkiin tavaroihin vaan lähinnä vain kaikkeen kosmetiikkaan ja siihen liittyvään. Mietin, mitä kaikkea kivaa voisin tehdä tuotteilla, kun ostan ne. Nimenomaan voisin, sillä kun omistan ne, katoaa kiinnostus usein nopeasti. Tai ei oikeastaan katoa, sillä voin hiplailla ja räpläillä tuotteita tuntikausia, mutta en välttämättä tule käyttäneeksi kaikkea niin paljon, kun etukäteen kuvittelin.

Minä en kuitenkaan haluaisi, että kaava menisi noin. Tahtoisin nimenomaan, että malttaisin ensin kuluttaa vastaavat tuotteet loppuun ja ostaa sitten vasta uutta, sillä olisi varmasti vielä mielettömämpi tunne, jos kotiin tullessaan tietäisi, että uuden tuotteen saa oikeasti ottaa käyttöön ihan samantien eikä mitään vanhaa vastaavaa ole nurkissa pyörimässä.

Te olette nähneet kuvia äitini jemmoista, joten kyllä te ihan tasan tarkkaan tiedätte, mistä tämä taipumus on peräisin. (Vitsit, kuinka kivaa vanhempia onkaan syyttää kaikesta ja väittää kaiken olevan periytyvää ilman, että joutuu itse ottamaan vastuuta omista teoistaan!)

Kuten saatoitte eilisestä yhteenvedosta huomata, villiinnyin viimekuussa aivan täysin shoppailemaan. Päätin kuitenkin, etten aio luisua väärille raiteille, joten vimmalle on laitettava ajoissa stoppi.

Pidin tammikuun absoluuttista ostolakkoa ja nyt päätin aluksi tehdä samaa maalis- ja huhtikuun ajan. En ostaisi yhden yhtä kauneudenhoitotuotetta. En, vaikka joku loppuisikin täysin (mitä en todellakaan usko tapahtuvan). Minulta löytyisi varmasti jotain, mitä voisin käyttää luovasti korvaamassa. Olin päättänyt, etten ostaisi, vaikka vastaan kuinka tulisi mieletön once in a life time -tarjous. Olin päättänyt pysyä tosi pysyn tiukkana.

Sitten aloin pohtia, oppisinko tuosta yhtään mitään. Toki tavarat varmasti vähentyisivät, mutta olisiko toukokuussa taas edessä helmikuun kaltainen ostovimma? Todennäköisesti.

Päätin keksiä jotain järkevämpää ja hyödyllisempää.

Koska totaalinen ostamisen kieltäminen ei ole minua ennenkään hillinnyt eikä näköjään opettanut minulle tarpeeksi, oli kehitettävä jokin systeemi, jonka avulla oppisin kontrolloimaan ostoksieni määrää ja miettimään todellisia tarpeitani sekä priorisoimaan, mitä oikeasti tarvitsisin.

Tämän pohdinnan pohjalta päätinkin sitten, että asetan itselleni kuukausirahan.

Joka kuukaudelle on siis budjetoitu tietty summa, jonka kosmetiikkaan voi käyttää. Tuolla summalla ostan niin tarpeelliset kuin tarpeettomatkin tuotteeni. Ylijäänyttä kuukausirahaa voi laittaa säästöön, mutta sitä ei voi tuhlata etukäteen esimerkiksi seuraavalta kuulta.

Aluksi ajattelin asettaa itselleni kiinteän kuukausirahan, mutta päätin sitten muuttaa tätä käytäntöä. On paljon fiksumpaa asettaa kuukausiraha etukäteen järkeväksi ja realistiseksi sen sijaan, että vain päättäisin voivani joka kuukausi kuluttaa kosmetiikkaan vaikkapa 50 euroa, vaikken joka kuukausi niin paljoa edes tarvitsisi. Tuollainen tuntuisi vaan oikeuttavan minut tuhlailemaan.

Päätin siis, että maalis- ja huhtikuun budjetti on kummallekin kuukaudelle 20 euroa. En tähän hätään keksinyt mitään akuuttia ostotarvetta, joten 20 euroa kuussa tuntui ihan sopivalta. Jos siis vaikkapa kynsilakanpoistoaine loppuu tai törmään kaupassa kynsilakkaan, joka on pakko saada, voin ostaa ne, mutta minun on pysyttävä kuukausibudjetissani.

Toisaalta opin myös toivottavasti priorisoimaan tarpeitani ja tunnistamaan, mitkä ovat oikeasti tarpeitani ja minkä vain uskottelen olevan minulle tarpeellista. Saatan pysähtyä ajattelemaan, kannattaako minun sittenkään raahata kotiini sitä kolmatta jalkavoidetta, jos minulta kohta loppuu viimeinen deodorantti ja tarvitisisin sen lisäksi vielä uuden silmämeikinpoistoaineenkin. Kaikkea kun ei voi budjettiin mahduttaa.

Katsotaan, voisiko tästä systeemistä olla minulle mitään apua, vai osoittaudunko lopulta vaan ihan mahdottomaksi tuhlariksi, jolla ei ole minkäänlaista itsekontrollia… (Millaiseksi minut voisi toki jo viimekuun perusteella tuomita.)

(Kuvituksen teille tarjosivat kaappieni ja jemmojeni kätköt.)