Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Tiesitkö, että alkoholi voi jopa tehdä kosmetiikkatuotteestasi paremman?

Kosmetiikan ainesosiin liittyy paljon erilaisia mysteerejä ja jopa harhaluuloja, joita viljellään varsinkin verkossa yleisesti. Tyypillisesti yksi ainesosa irrotetaan kokonaan tuotekoostumuksista, joissa sitä käytetään ja esitetään sen olevan joko hyvä ainesosa tai sitten vieläkin yleisemmin se julistetaan huonoksi ainesosaksi, jota pitää vältellä.

Oikeasti asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Hyviä tuotteita voi löytää helposti suosimalla koostumuksia, jotka sisältävät vaikkapa tiettyjä ainesosia, mutta hyviä tuotteita ei voi löytää vain välttämällä tuotteita, joissa on mukana jokin tietty ainesosa.

Kosmetiikan kohdalla onkin erittäin tärkeää muistaa, että kosmetiikkatuote on aina ainesosiensa summa ja siitä on turha nostaa esiin yhtä ainetta ”koostumuksen pilaajana”, sillä tuote ei sisällä vain sitä, vaan se on mukana tuotteessa jostakin syystä.

Jokin aine voi yksinään vaikuttaa huonolta ainesosalta (ja myös ollakin sitä), mutta kun se vaikuttaa synergiassa muiden ainesosien kanssa eli  koostumuksessa, jossa sillä on fiksu funktio, voi huonolta vaikuttanut ainesosa olla itseasiassa jopa se, joka tekee tuotteesta hyvän.

Kosmetiikkatuotteen synergiassa on siis kysymys siitä, että ainesosat yhdistäessä kokonaisuus on parempi kuin sen yksittäiset ainesosat erikseen olisivat. Kaikki siis riippuu kokonaisuudesta ja siitä, missä tarkoituksessa mikäkin aine tuotteessa on. Tämä kuitenkin unohdetaan valitettavan usein, kun aletaan repiä esiin syitä, miksi tuote ei saisi sisältää jotain ainesosaa.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Yksi tyypillisimpiä ristituleen joutuvia ainesosia kosmetiikassa on alkoholi. Se ajatellaan usein ”porukan heikkona lenkkinä” ja kun se bongataan tuotteen ainesosaluettelosta ajatellaan, että tuote on automaattisesti täysi susi sen yhden ainesosan vuoksi. Muuten tykkäisin, mutta tässä on alkoholia, joten en voi käyttää tätä.

Alkoholi on kuitenkin kosmetiikan ainesosa, josta ei todellakaan voi ajatella näin mustavalkoisesti ja toivon, että tämän postauksen lopuksi alkoholia vain varmuuden vuoksi vältelleet (”koska kaikki sanovat, että se on huono juttu”) ovat saaneet aiempaa parempia näkökantoja oman mielipiteensä muodostamiseen.

Päätin vihdoin syventyä ainesosaan oikein kunnolla, sillä en rehellisesti sanottuna ollut itsekään ihan varma kaikesta siihen liittyvästä. Tämä selvitystyö avasi omatkin silmäni lopullisesti sen suhteen, etten todellakaan tule välttelemään jatkossakaan alkoholia kosmetiikassa, vaan varmistan vain, millaisessa seurassa se hengaa.

Olen jo ikuisuuksia halunnut postata tästä aiheesta, mutta siitä on ollut vaikeaa saada kokoon hyvää pakettia. Olinkin innoissani, kun pari kosmetiikka-alan suosikkiosaajaani, eli kemiasta tohtorintutkinnon suorittanut Michelle Wong ja kosmetiikkakemisti Stephen Ko laittoivat aivonsa yhteen ja kokosivat kattavan tietopaketin siitä, ovatko alkoholit haitallisia kosmetiikkatuotteissa ja pitäisikö niitä vältellä.

Tykkään heistä molemmista, sillä he tarkastelevat asioita faktoihin ja tutkimustuloksiin perustuen. Yritän tehdä niin itsekin, mutta en ole kemisti tai formuloi kosmetiikkaa ammatikseni, joten heillä on paljon kattavampi ymmärrys asioista kuin minulla.

Postaukseni pohjautuu siis paljon heidän videoonsa, josta löytyy myös tieto tutkimuksista, joihin he selvityksessään viittaavat ja joihin myös itse postauksessa viittaan.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

”Hyvät” ja ”huonot” alkoholit

Yksi yleisimpiä alkoholiin liittyviä harhaluuloja on tietysti se, että kaikki alkoholit olisivat samanlaisia. Tarkennetaan tätä aihetta siis ensin, jotta kaikille on selvää, mistä itseasiassa puhutaan, kun keskustelun aiheena ovat ne ”pahat” alkoholit.

Moni on kuullut, ettei kosmetiikkatuotteessa saisi olla alkoholia ja uskoo siksi, että jos ainesosaluettelossa vilahtaa sana ”alcohol”, on tuote huono eikä sitä kannata valita.

Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä pelkkä yhteinen tekijä ainesosien nimessä ei tarkoita, että ainesosat olisivat keskenään ollenkaan samanlaisia – aivan kuten veljeksillä voi olla sama sukunimi, mutta he ovat valineet täysin erilaisen tien elämässä.

Alkoholeja on kahdentyyppisiä ja ”hyviksi” alkoholeiksi kutsutaan yleensä rasva-alkoholeja, joiden nimessä voi tosiaan olla sana alcohol, mutta itseasiassa ne ovat ihoa hoitavia rasva-alkoholeja. Näitä ainesosia käytetään tuotteessa yleensä pehmentämässä ihoa, auttamassa lukitsemaan kosteutta iholle sekä muokkaamassa tuotteen koostumusta.

Tällaisia alkoholeja ovat ainesosaluettelossa esimerkiksi Cetyl Alcohol, Stearyl Alcohol ja Cetearyl Alcohol.

Tässä postauksessa haluan kuitenkin keskittyä niihin ”huonoihin” alkoholeihin, joita kosmetiikkatuotteissa kehotetaan yleensä välttämään. Tällaiset ainesosat ovat ainesosaluettelossa yleensä nimellä Alcohol Denat, Alcohol SD, Ethyl Alcohol, Ethanol tai Isopropyl Alcohol.

Nämä ovat helposti haihtuvia alkoholeja, joilla on kuluttajien keskuudessa maine ihoa kuivattavina ja ärsyttävinä ainesosina ja joita monet siksi välttelevät. Monille onkin epäsevää, miksi niitä ylipäätään käytetään kosmetiikkatuotteissa.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Miksi alkoholia käytetään kosmetiikassa?

Moni tuntuu ajattelevan, että alkoholi on ainesosa, jota kosmetiikan valmistajat lisäävät huvikseen tuotteisiinsa ilkeäksi ainesosaksi, koska se on halpaa ja sillä saa tuotteesta huijattua hyvän tuntuisen, vaikka tuote olisi oikeasti täyttä kuraa

Villeimpien teorioiden mukaan alkoholia jopa käytetään tuotteissa pilaamassa kuluttajien ihoa, jotta he ostaisivat aina vain lisää kosmetiikkaa.

Ihmettelin itsekin joskus, kun varsinkin japanilaisessa kosmetiikassa alkoholia näkyy paljon, sillä siellä kosmetiikkaa kuitenkin tutkitaan todella paljon. Japanilaiset ovat myös ahkeria aurinkovoiteiden käyttäjiä, joten kuinka voi olla, että siellä jokainen aurinkovoide vaikutti sisältävän alkoholia? Miksi ihmeessä kukaan haluaisi sitä iholleen?

Kosmetiikassa ihonhoitotuotteissa käytetään tyypillisesti 5-10% alkoholia ja sillä on useita funktioita, joihin tutustumisen myötä ymmärtää kuitenkin helpommin, miksi alkoholia käytetään tuotteissa niin usein.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Alkoholi puhdistaa ihoa

Kuten moni varmasti tietää, voidaan alkoholia käyttää puhdistamassa ihoa. Se liuottaa ihon pinnalta tehokkaasti epäpuhtauksia, likaa ja öljyjä, jotka voisivat muuten saada epäpuhtauksiin taipuvaisella iholla aikaan finnejä ja ihon tulehduksia.

Alkoholia käytetäänkin erityisesti tuotteissa, jotka on tarkoitettu puhdistamaan ihoa, eli esimerkiksi rasvoittuvan ihon kasvovesissä ja misellivesissä, joiden tarkoitus on nimenomaan poistaa iholta meikki ja epäpuhtaudet.

Yksi yleisimpiä pelkoja onkin, että alkoholi kuivattaa puhdistavan vaikutuksensa vuoksi ihoa liikaa. Tämä on kuitenkin asia, johon tuotekoostumuksella voidaan vaikuttaa paljon, eli alkoholin vastapainoksi tuotteeseen lisätään ainesosia, jotka nimenomaan kosteuttavat ihoa. Tästä aiheesta on postauksessa myöhemin lisää juttua.

On myös hyvä huomioida, että vaikka kosmetiikkatuotteen ainesosalistassa ainesosat merkitään tosiaan niiden pitoisuusjärjestyksessä korkeimmasta suurimpaan sillä poikkeuksella, että ainesosat, joita on alle 1% voidaan merkitä missä järjestyksessä tahansa ei sekään vielä tee tuotteesta ”pahaa”, että alkoholi on ainesosaluettelossa korkealla sijalla.

Tuotekoostumusta arvioidessa alkoholin seurana olevat ainesosat ratkaisevat ja myös pienet, alle prosentinkin pitoisuudet aktiiviaineita voivat vaikuttaa tuotteessa tehokkaasti.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Alkoholi auttaa tuotteen aktiiviaineita imeytymään iholle

Alkoholia käytetään myös auttamassa aktiiviaineiden imeytymistä iholle. Tämä on hyvin tärkeä funktio, sillä vaikka tuote olisi ladattu täyteen millaisia tehoaineita, voi se olla täysin hyödytön, jos ei voida huolehtia, että aktiiviaineet pääsevät imeytymään sinne, missä ne voivat vaikuttaa.

Alkoholin ansiosta aktiiviaineet voivat siis päästä syvemmälle ihoon riittävän korkeana pitoisuutena, mitä taas ei voisi tapahtua, jos tuotteessa ei olisi alkoholia. Alkoholi häiritsee ihon luonnollista suojamuuria hetkellisesti, jotta tuotteen hyvää tekevät ainesosat voivat tehdä tehtävänsä.

Alkoholi voi siis kuulostaa tuotteessa huonolta asialta, mutta itseasiassa juuri sen ansiosta tuotteen hyvää tekevät ainesosat voivatkin nimenomaan tehdä iholle hyvää. Se on siis hieman kuin se poliisisarjojen klassinen bad cop, jonka ansiosta good cop hoitaa homman kotiin.

Ne kosmetiikkatuotteen ihoa ruokkivat ainesosat voivat siis juuri alkoholin ansiosta päästä imeytymään iholle paremmin.

Monissa tuotteissa denaturoidun alkoholin sijaan ainesosaluettelosta voi nykyään usein kuulemma bongata propanediolin tai propylene glycolin, jotka eivät haihdu samalla tavalla kuin alkoholi, eli ne jäävät iholle ja voivat antaa sille heleän tai kiiltävän lopputuloksen. Toisille ihoille ja tuotteille tämä voi olla hyvä asia, toisille taas ei.

Esimerkiksi usein salisyylihappoon yhdistetty Propanediol voi saada salisyylihapon imeytymään iholle paremmin samalla kun se myös kosteuttaa ihoa. Se on hyvin siedetty ainesosa, joka sopii usein herkällekin iholle, mutta koska se ei kuitenkaan haihdu iholta kuten alkoholi, jää iholle sen jäljiltä kevyesti öljyinen tunne. Rasvoittuva iho tuskin nauttii tästä, mutta pintakuiva sekaiho taas voi pitää siitä.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Alkoholi parantaa tuotteen säilyvyyttä

Alkoholia voidaan myös käyttää parantamassa kosmetiikkatuotteen säilyvyyttä. Erilaisilla säilöntäaineilla on kosmetiikassa usein huono maine, mutta tässä yhteydessä haluan nostaa esiin lauseen, jonka olen itse saanut luonnonkosmetiikan tuotekehitysopinnoissani kuulla toistuvasti: on vaarallisempaa käyttää tuotteita, joita ei ole säilötty oikein kuin tuotteita, jotka sisältävät säilöntäaineita.

Vedettömissä tuotteissa säilöntäaineita ei tarvita ja pelkkiä öljyjä ja muita rasvoja sisältävissä tuotteissa koostumukseen lisätään usein vain E-vitamiinia, joka auttaa ehkäisemään rasvojen härskiintymistä.

Jos tuotteessa kuitenkin on mukana vettä, alkavat mikrobit ennen pitkää lisääntyä siinä, mikä voi tehdä tuotteesta suorastaan vaarallisen käyttää. Tämän vuoksi on tärkeää, että kosmetiikkatuotteessa on huolella testattu säilöntämekanismi.

Alkoholi siis auttaa pullossa ollessaan takaamaan, että tuote säilyy pitkään turvallisena käyttää, mutta haihtuu, kun tuotteen levittää iholle. Palaan tähän alkoholin haihtuvuuteen postauksessa myöhemmin tarkemmin.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Alkoholi on erinomainen liuotin

Alkoholia suositaan kosmetiikkatuotteissa paljon myös siksi, että se on erinomainen liuotin. Sillä saadaan siis ainesosia liukenemaan hyvin tuotekoostumukseen, jotta tuote voi paitsi vaikuttaa iholla paremmin, mutta myös olla miellyttävä käyttää.

Esimerkiksi salisyylihappo, jota käytetään epäpuhtauksien hoitoon on öljyliukoinen eikä se liukene veteen. Alkoholi on kuitenkin sille loistava liuotin, sillä harva epäpuhtauksien kanssa tuskaileva haluaa öljyiseltä tuntuvan tuotteen. Alkoholi siis auttaa salisyylihappoa liukenemaan tasaisesti tuotekoostumukseen, jotta tuotteen käyttäjä saa sitä iholle aina riittävän pitoisuuden tuotekoostumuksessa, joka tuntuu iholla miellyttävältä.

Aurinkovoiteissa alkoholia käytetään paljon samoista syistä. Jos aurinkovoiteen aurinkosuoja-aineet eivät ole liuenneet tuotekoostumukseen tasaisesti, ei tuote tuo iholle tasaista suojaa. Se on siis hyvin ratkaisevassa roolissa tuotetta, sillä aurinkovoiteen käyttäjän on voitava luottaa siihen, että aurinkovoide suojaa kaikkia ihoalueita yhtä hyvin, jos hän on levittänyt niille saman verran tuotetta.

Alkoholia käytetään usein liuottimena myös hajuvesissä, sillä tuoksuvat öljyt liukenevät siihen. Se on siis todella käytännöllinen ainesosa, joka voi auttaa ainesosia liukenemaan veteen – myös niitä, jotka eivät normaalisti liukenisi siihen.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Alkoholi tuo tuotteelle miellyttävältä tuntuvan koostumuksen

Koska alkoholi auttaa ainesosia liukenemaan, voi se myös tehdä kosmetiikkatuotteesta mielyttävämmän tuntuisen käyttää. Tämä onkin yksi yleisimmistä syistä, joiden vuoksi alkoholia käytetään kosmetiikkatuotteissa ja moni luulee, että se on vain keino huijata kuluttajia.

Alkoholin etuna on, että se voi levittää hyvää tekevät ainesosat iholle tuotekoostumuksessa, joka tuntuu hyvältä käyttää ja haihtua sitten, jolloin käytetty tuote jää iholle hyvin miellyttävän tuntuisena. Rasvoittuvan ihon kosteusvoiteissa tämä on monista mukavaa, sillä harva öljyisen ihon kanssa tuskaileva haluaa iholleen lisää rasvaisuutta.

Myös aurinkovoiteissa on erityisen tärkeää, että iholle jää niiden jäljiltä miellyttävä tunne, sillä muuten aurinkovoiteita ei levitetä iholle riittävästi tai ne jätetään jopa kokonaan käyttämättä, mikä varsinkin voi olla haitallista.

Aurinkovoiteissa alkoholilla voi siis olla monta tehtävää ennen sen haihtumista, eli se voi paitsi saada aurinkosuoja-aineet liukenemaan koostumukseen tasaisesti, auttaa sitä levittymään iholle miellyttävästi ja haihtuessaan saada aurinkosuojan ainesosat asettumaan iholle paremmin.

Alkoholi voi myös tuoda iholle mukavan raikkaan ja viilentävän tunteen. Tämä tunne syntyy alkoholin haihtuessa iholta, jolloin alkoholin voi sanoa ottavat iholta mukaansa lämpöä. Tämä tunne ei kuitenkaan ole iholle haitallinen tai kerro, että tuote tekisi iholle pahaa, kuten moni voi luulla.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Miksi alkoholista puhutaan niin paljon pahaa?

Alkoholilla voi siis olla paljon hyödyllisiä ominaisuuksia, joten ei ole ihmekään, että valmistajat haluavat käyttää sitä kosmetiikkatuotteissaan – voihan toisinaan olla jopa siitä kiinni, toimiiko tuote vai ei. Ei siis voi ajatella, että sitä lisättäisiin kosmetiikkatuotteisiin vain negatiivisista syistä.

Alkoholilla on kuitenkin negatiivinen kaiku, sillä moni uskoo sen kuivattavan ja ärsyttävän ihoa. Kerrotaanpa jopa tutkimuksista, joiden mukaan alkoholi tapaa soluja, joten moni voi silti kokea, että olipa alkoholilla sitten kuinka hyödyllisiä vaikutuksia tahansa, kumoavat haitalliset vaikutukset positiivisten vaikutusten hyödyt monin kerroin.

Yksi tärkeimpiä asioita on kuitenkin muistaa, ettei kosmetiikkatuote sisällä pelkkää alkoholia, vaan on tosiaan useiden ainesosien summa. Yleensä alkoholi liikkuu siis sellaisessa seurassa, joka hoitaa ja kosteuttaa ihoa, eli jos alkoholilla olisi ihoa kuivattava vaikutus, kompensoisi tuotteen muu koostumus tavallisesti sitä.

Joskus voi toki olla, että tuote itsessään ei sisällä riittävästi kompensoivia ainesosia. Näin voi olla vaikkapa tujussa kasvovedessä tai misellivedessä. Näitä ei kuitenkaan ole yleensä tarkoitettu käytettäväksi yksinään, vaan niiden jälkeen käytetään tuotteita, jotka kosteuttavat ihoa ja joille tuote on ihon valmistellut.

Esimerkiksi Cliniquen kuuluisan 3-Step-ihonhoitorutiinin alkoholia sisältävät kasvovedet ovat hieman kiistellyssä maineessa, mutta kun niitä käytetään suunnitellusti ja oikealla ihotyypillä, voivat ne toimia loistavasti. Joskus voi siis olla, että jokin tuote puhdistaa liikaa omaa ihoa, mutta sopii hyvin rasvaisemmalle iholle.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Alkoholi haihtuu iholta

Yksi yleinen syy alkoholin välttelyyn on, ettei moni tiedosta, kuinka nopeasti se haihtuu iholta. Minullekin tuli yllätyksenä, kuinka nopeasti se tosiaan tapahtuu. On siis yleinen käsitys, että alkoholi jäisi iholle tekemään tuhoja.

Eläinkokeissa sian iholla on testattu 100% alkoholia (etanoli) ja kymmenessä sekunnissa yli 50% siitä oli jo haihtunut ja lopulta alle 3% oli vain jäljellä iholla. Tässäkin yhteydessä tosin epäiltiin, että alkoholi oli vuotanut testilaitteen alle, mikä vääristi testitulosta ja oikea olisi ollut paljon vähemmän.

Kosmetiikassa ei käytetä noin korkeita alkoholipitoisuuksia ja tyypillisesti kosmetiikkatuote sisältää alkoholia korkeintaan 5-10%, josta yli 97% haihtuu iholta jo hyvin nopeasti.

Alkoholi on tehokas desinfioija, joka voi riittävän korkeina pitoisuuksina tuhota bakteereja hyvin. Käsidesien alkoholipitoisuus onkin tavallisesti 70%. Alkoholia sisältäviä tuotteita pelätään, koska ne tuntuvat nipistelevän ja polttelevan iholla. Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan kerro siitä, että iholla tapahtuisi jotain pahaa. Vaurioituneella iholla alkoholi sattuu, sillä se läpäisee ihon.

(Se, kuinka nopeasti alkoholi haihtuu riippuu toki myös hieman siitä, kuinka suuri pitoisuus alkoholia tuotteessa on.)

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Mitä tutkimukset sanovat alkoholista?

Jotta alkoholin vaikutuksista ihoon voi kuitenkin muodostaa mielipiteen, täytyy selvittää, mitä testitulokset sen vaikutuksista kertovat.

Kuten postauksen alussa mainitsin, tekivät Michelle ja Stephen kattavaa selvitystä aiheesta löytyvistä tutkimuksista voidakseen selvittää, onko alkoholi kosmetiikassa oikeasti huono ainesosa.

Kun alkoholia on testattu laboratoriossa petrimaljoissa, on elävien solujen voitu nähdä kuolevan ja niissä on voitu havaita muitakin haitallisia vaikutuksia. Näin voidaan siis julistaa, että alkoholi tappaa soluja ja saada ihmiset sen suhteen varpailleen.

Paljaat ihosolut petrimaljassa ovat kuitenkin eri asia, kuin oikea iho, joka on kompleksisempi. Ensinnäkin ihon pinnan solut ovat keratiinin kovettamia ja kuolleita jo valmiiksi, eli päästäkseen vaikuttamaan alempana oleviin eläviin soluihin, tulee alkoholin ensin päästä läpi ihosta voidakseen vaikuttaa.

Tämä taas edellyttää, että alkoholia on käytetty tuotteessa riittävän korkea pitoisuus, sillä se tosiaan haihtuu nopeasti. Ongelmana on myös se, että ihosoluja liimaa yhteen rasvainen ”laasti”, joka nimenomaan auttaa ehkäisemään ainesosien pääsyä ihon läpi. Terveellä iholla alkoholi ei kuitenkaan edes ehtisi läpäistä ihoa samalla tavalla, sillä se haihtuu. On siis hyvin haastavaa, että alkoholi ehtisi imeytyä ennen haihtumistaa niihin ihon syvempiin kerroksiin, joiden soluille siitä voisi olla haittaa.

Alkoholi voi siis vaikuttaa hetkellisesti ihon pinnalla ja tilapäisesti auttaa edistämään aktiiviaineiden pääsyä iholle, mutta tässäkin on rajansa.

Tutkimuksissa, joissa on tutkittu alkoholin vaikutusta soluihin solut on myös yleensä jätetty kontaktiin puhtaan etanolin kanssa hyvin pitkiksi ajoiksi, eli joskus jopa vuorokaudeksi ja vieläpä suljetussa astiassa, jossa alkoholi ei ole voinut haihtua kuten se normaalissa käytössä tekisi.

Se, että puhdas etanoli on siis tapannut laboratoriossa eläviä soluja ei kuitenkaan liity mitenkään siihen, että siitä olisi haittaa pieninä pitoisuuksina ihon pintasoluille, jotka ovat jo valmiiksi kuolleita.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Petrimaljalla saadut testitulokset eivät kerro koko totuutta

Laboratoriossa petrimaljalla paljaille soluille tehdyt tutkimukset eivät siis vastaa mitenkään niitä olosuhteita, jotka vallitsevat kotona kosmetiikkaa käyttäessä. Vaikka alkoholi onkin voinut olla pahaksi paljaille ihosoluille petrimaljassa, ei sitä tietoa voi viedä yksinkertaistettuna käytännön tasolle iholla ja esittää sitten yleisenä faktana.

Olennaisempaa onkin katsoa testituloksia, jotka on saatu kliinisistä, iholle tehdyistä tutkimuksista. Tällaisia luotettavia tutkimuksia voi olla vaikeaa löytää, sillä usein tutkimusten rahoittajina ovat juurikin olleet kauneusalan yritykset, joiden voi epäillä haluta tekevän ja julkaisevan vain heidän kannaltaan edullisia tutkimuksia.

Onneksi yksi kiinnostava ja puolueeton tutkimuskohde kuitenkin löytyy ja se ovat käsidesit, joita käytetään terveydenhuollon puolella paljon ja joiden tutkimukset saavat siksi rahoitusta.

Koska esimerkiksi sairaanhoitaja voi joutua käyttämään käsidesiä jopa yli 50 kertaa vuorokaudessa, voi se saada aikaan ihon ärtymistä ja ikäviä reaktioita. Tällaiset reaktiot voivat vähentää halua käyttää tuotetta, joten aihetta on ollut hyvin tärkeää tutkia, jotta on voitu luoda optimaalisesti vaikuttavia tuotekoostumuksia, joita on miellyttävää käyttää.

Käsideseihin liittyykin paljon hyviä, puolueettomia tutkimuksia, joissa niiden koostumuksia on analysoitu ja vertailtu sitä, kuinka ihoa ärsyttäviä, kuivattavia ja ihon halkeilemaan saamia ne ovat.

Näiden tutkimusten tulokset ovat yleisesti osoittaneet, että vaikka iholla käytettäisiin korkeitakin alkoholipitoisuuksia, ei sillä ole suuria pitkän aikavälin vaikutuksia ihoon.

Näidenkään tutkimusten tuloksia ei tietenkään voi suoraan vielä rinnastaa kosmetiikkaan, sillä niissä on yleensä käytetty  70% alkoholia useita (jopa kymmeniä) kertoja päivässä, kun taas ihonhoidossa käytetään tyypillisesti maksimissaan 5-10 prosenttia alkoholia sisältävää ihonhoitotuotetta kerran tai korkeintaan kahdesti päivässä.

Tutkimuksissa tämä on myös yhdistetty testialueen jatkuvaan pesuun, kun taas kasvot pestään vain kerran tai kahdesti päivässä.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Mitä relevantimmat tutkimustulokset sanovat?

Laboratorion petrimaljoilla tehdyissä tutkimuksissa oli saatu viitteitä siitä, että alkoholi voisi aiheuttaa tulehduksia soluissa. Tämä on huolestuttavaa, sillä esimerkiksi akneen liittyy tulehdusreaktio. On siis kiinnostavaa selvittää, aiheuttaako alkoholin käyttö iholla tulehdusreaktioita.

Käsidesitutkimuksissa mahdollisia tulehduksia mitattiin arvioimalla käsien punoitusta, sillä tulehdus saa verenkierron lisääntymään, mikä saa ihon punoittamaan

Useampi tutkimus osoitti, ettei etanoli näytä saavan aikaan ihon punoitusta ja tulehduksia siitäkään huolimatta, että eräässä tutkimuksessa 70% etanolia oli käytetty 14 päivän ajan jopa yli 100 kertaa päivässä 1400 osaanottajalla. Toisella ihoalueella oli puolestaan tehty vesipesu yhtä monesti eikä tulosten välillä ollut eroa.

Petrimaljalla saatujen tutkimusten perusteella voitiin myös epäillä, että alkoholi voisi vaikuttaa ihon luonnolliseen suojamuuriin heikentämällä sitä mahdollisesti muutenkin kuin vain tilapäisesti, jotta tuotteen muut ainesosat saisivat mahdollisuuden vaikuttaa.

Ihon suojamuurin tärkeimpiä tehtäviä on ehkäistä kosteuden haihtumista iholta, joten suojamuurin heikkenemistä mitataan usein mittaamalla veden haihtumista iholta.

Tutkimuksessa todettiin, ettei ihon suojamuuri heikkene, vaikka etanolia levitettiin iholle kahden viikon ajan 20 kertaa päivässä. Jos etanolia kuitenkin levitettiin iholle 100 kertaa päivässä, heikensi se ihon suojamuuria. Jälleen näin tapahtui siis vain olosuhteissa, jotka eivät ole normaalissa kosmetiikan käytössä realistisia.

Tutkimuksissa on mitattu myös etanolin vaikutusta ihon kosteus- ja öljypitoisuudessa. Tästä on saatu tutkimuksissa erilaisia tuloksia, eli joissakin tutkimuksissa iho on kuivunut ja joissakin taas ei. On siis tutkimuksia, joissa 70% etanolia on levitetty iholle 100 kertaa päiväsä kahden viikon ajan ilman että iho on kuivunut.

On toisaalta myös tutkimus, jossa 80% etanolia levitettiin iholle 50 kertaa 5 minuutin ajan kahdesti päivässä viikon ajan. Ja kyllä, yllätys yllätys, se sai ihon kuivumaan. Jälleen kerran tämä ei kuitenkaan vastaa normaaliin kosmetiikan käyttöön liittyvää altistusta.

Huomion arvoinen juttu on myös jälleen se, että kosmetiikkatuotteissa alkoholi hengaa lähes poikkeuksetta hyvässä seurassa, eli se on oikeastaan aina yhdistetty kosteuttaviin ainesosiin, jotka kompensoivat sen mahdollisia kuivattavia vaikutuksia.

Tutkimuksissa, joissa 75% alkoholia sisältäviin käsideseihin lisättiin kosteuttavia ainesosia eli glyseriiniä ja rasva-alkoholeja ja käsidesiä hierottiin iholle kahdesti päivässä kahden viikon ajan,  käsien kuivuus ja punoitus väheni. Tässä tutkimuksessa oli vieläpä käytetty alkoholina propanolia, joka on etanolia ärsyttävämpää.

Nämäkään tutkimukset eivät siis vastaa sitä, kuinka alkoholia sisältäviä ihonhoitotuotteita käytetään, mutta ne ovat jo paljon lähempänä kuin petrimaljoissa tehdyt tutkimukset.

Yleensä tutkimukset on toki tehty käsivarren sisäpinnan iholle, joka ei ole yhtä herkkä kuin kasvojen iho ja on sitä paksumpi. Ne myös kestävät yleensä korkeintaan pari viikkoa, kun taas ihonhoitotuotteita käytetään jatkuvasti. Näissä tutkimuksissa iho kuitenkin altistetaan moninkertaisille pitoisuuksille todella monta kertaa päivässä. Ihonhoitotuotteissa mukana on myös oikeastaan aina ainesosia, jotka vähentävät alkoholin haitallisia vaikutuksia.

(Toki moni on nähnyt tai jopa oman kokemuksen kautta todennut korona-aikaan, kuinka kovalla käsien iho ja kuinka se on voinut kuivua, ärtyä ja halkeilla. Tässä yhteydessä lopputuloksen on kuitenkin saanut aikaan jatkuva, erittäin huolellinen käsien pesu ja desinfiointiaineiden käyttö. Tätä ei voi verrata kasvojen yhteen tai kahteen päivittäiseen pesukertaan ja tyypillisesti maksimissaan 5-10 prosenttia alkoholia sisältävän ihonhoitotuotteen käyttöön kerran tai korkeintaan kahdesti päivässä.)

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Kokonaisuus ratkaisee eikä yksi ainesosa ”pilaa” tuotetta

Kosmetiikkatuotetta arvioidessa on siis paljon parempi katsoa ainesosaluetteloa kokonaisuutena eikä keskittyä liikaa yksittäisiin ainesosiin – varsinkaan, jos ei ole kemisti ja ymmärrä ainesosien tarkoitusta tuotteissa. Olen itse vuosien varrella tuominnut monia kosmetiikkatuotteita vain siksi, että en ole ymmärtänyt niitä täysin.

Itse koen ongelmaksi sen, että ihmiset unohtavat, että kosmetiikkatuote on usean ainesosan kokonaisuus. Todella monella ei ole mitään käsitystä siitä, millaisissa ainesosien pitoisuuksissa kosmetiikkatuotteissa liikutaan (yllätyn itse näistä usein edelleen) ja yhden ainesosan näkemisen perusteella ollaan valmiita julistamaan, että koko tuote on huono.

Aina tulee kuitenkin tietysti myös se tyyppi, joka kertoo, että “sanovat tutkimukset sitten mitä tahansa, niin minun ihollani asia on näin” ja julistaa sen pohjalta, että asia olisi fakta. Se, että jokin tuote on omalla iholla saanut aikaan kuivattavan tai jopa ihoa ärsyttävän vaikutuksen ei silti tee asiasta yleismaallista faktaa. Se vain kertoo, että juuri sen tuotteen koostumus ei sopinut sen henkilön iholle.

Kaikki ihotyypit eivät reagoi alkoholiin samalla tavalla, eli lopputulos riippuu siitä, kuinka paljon alkoholia tuotteessa on, missä kunnossa iho on sekä millainen ihonhoitorutiini on käytössä.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Kuten postauksen alussa mainitsin, kertovat Michelle ja Stephen videollaan näitä samoja tässä postauksessa summaamiani asioita. (Michelle on myös tehnyt samat asiat summaavan blogipostauksen, josta löytyvät linkit viitattuihin tutkimuksiin.) Näitä alan ammattilaisia kuulee usein haastateltavan, sillä he todellakin tietävät, mistä puhuvat.

Katsoinkin myös toisen kiinnostavan videon, jolla paljon kosmetiikan parissa töitä tekevä Susan Yara haastatteli Michelleä niin ikään kosmetiikan alkoholista. Videolla he käyvät läpi Susanin käyttämiään tuotteita ja Michelle selittää, miksi missäkin niistä on alkoholia ja mikä sen funktio kussakin tuotteessa mitä luultavimmin on sekä arvioi sen tarpeellisuutta.

Susan myös kertoo tällä videolla, kuinka hän oli saanut ystävältään kokeiluun “salaisen miselliveden”, jonka koostumusta hän ei saanut tietää. Hän käytti sitä kuukauden ja se oli hänestä loistava, sillä ihosta tuli sekä puhdas että ravittu.

Myöhemmin hän sai kuulla, että yksi sen ainesosista oli alkoholi, mutta tuotteen hänelle tehnyt ystävä nimenomaan korosti, että juuri se oli tuotteessa olennainen ainesosa, jota ilman koostumus ei olisi ollut niin hyvä iholle eikä sitä voi poistaa. Sen ansiosta iho siis puhdistui, mutta myös hyvät ainesosat saattoivat vaikuttaa.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Se, että kosmetiikkatuote sisältää sitä “pahaa alkoholia” ei siis tee tuotteesta automaattisesti huonoa, sillä se “paha alkoholi” on voitu lisätä tuotteeseen juuri siksi, että tuotteen “hyvät ainesosat” pääsisivät vaikuttamaan iholla paremmin voidessaan imeytyä syvemmälle.

Kun myös puolueeton kosmetiikkakemisti (joka kertoo itse välttelevänsä alkoholin lisäämistä tuotteisiin siksi, että kuluttajat eivät halua nähdä sitä) sekä puolueeton kosmetiikka-alan ammattilainen, jolla on kemiasta tohtorin tutkinto toteavat perustellusti, ettei tuotetta kannata jättää käyttämättä vain siksi, että se sisältää alkoholia, en voi kaikkien perustelujen edessä kuin olla itsekin samaa mieltä.

Pointtinani on siis, ettei välttämättä kannata käyttää kosmetiikkatuotetta, jossa alkoholi on pääraaka-aineena, mutta sen rinnalla ei ole käytetty ainesosia, jotka olisivat iholle hyödyllisiä. Jos tuote kuitenkin sisältää selvästi muitakin ainesosia, joilla puolestaan on iholle positiivisia vaikutuksia, ei alkoholi huononna tuotetta, vaan voi jopa varmistaa, että ne hyvät ainesosat nimenomaan vaikuttavat mahdollisimman tehokkaasti.

Kun siis etsii hyviä kosmetiikkatuotteita, ei mielestäni tulisi koskaan keskittyä siihen, mitä ne eivät saa sisältää (ellei sitten ole allergioita tai herkkyyksiä), sillä kosmetiikkatuote on monesta osasta koostuva kokonaisuus ja osatekijöidensä summa eikä yhden ainesosan läsnäolo määritä sen ”hyvyyttä” tai ”huonoutta”.

Lisää tietoa kosmetiikan alkoholista voi lukea myös kotimaisen Natural Goods Companyn loistavasta artikkelista, jossa kumotaan viisi alkoholiin liittyvää, hyvin yleistä ja paljon viljeltyä myytiä.

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Oletteko te vältelleet alkoholia sisältävää kosmetiikkaa?

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Minimalismi lapsiperheessä – voiko sellainen onnistua?

Kun puhun blogissani ja Instagramissa minimalismista, saan aina välillä kuulla todella hyvän kysymyksen: kuinka minimalismia voisi toteuttaa lapsiperheessä?

Minulla ei itselläni ole lapsia, joten minulla ei tietenkään myöskään ole ensikäden kokemusta käytännön toteutuksesta, mutta halusin silti jakaa muutamia ajatuksiani aiheesta.

On toki huomioitavaa, että en ole opiskellut kasvatustieteitä tai muutenkaan ole ekspertti lasten kanssa, eli tekstiini ja näkemyksiini on hyvä suhtautua sillä varauksella.

Uskon kuitenkin, että näistä ajatuksistani voi olla apua niille lapsiperheille, joissa haaveillaan minimalistisemmasta elämästä, mutta samalla epäröidään, voiko sellainen millään olla mahdollista lasten kanssa.

Lue myös: Tämän vuoksi et onnistu vähentämään tavaroitasi

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Itse uskon, että minimalismi on mahdollista täysin riippumatta siitä, onko perheessä lapsia vai ei.

Olennaista on mielestäni ymmärtää, ettei minimalismi ole kaikille samanlaista eikä sen tarkoituksena ole väkipakolla vähentää tavaroita niin, että niitä on vain jokin tietty määrä.

Epäilen, että ajatus siitä, että lapsiperheessä on hankalaa elää minimalistisesti perustuu monesti siihen, että käsitys minimalistisen elämän elämisestä on muotoutunut hieman erilaiseksi, kuin mitä minimalistisella elämällä varsinaisesti tarkoitetaan.

Jos ajatusta nimittäin lähestyy minimalismin perusperiaatteen mukaan, niin minimalistinen elämä onnistuu lapsiperheessäkin ongelmitta.

Toisin kuin usein luullaan, ei minimalismin ideana ole karsia kaikkia kodin tavaroita minimiin ja omistaa kaikkea mahdollisimman vähän ihan vain periaatteesta. Minimalismi ei myöskään tarkoita jokaisella samanlaista lopputulosta.

Vaikka minun minimalistiseen elämääni kuuluisi vain yksi pyyhe ja yksi setti vuodevaatteita tai voisin käyttää jatkuvasti samoja vaatteita ilman, että se tekisi elämästäni hankalaa, ei se tarkoita, että samat asiat parantaisivat vastaavalla tavalla jonkun toisen elämänlaatua.

Minulle tällaiset jutut ovat elämään helppoutta tuova juttu, joten minun minimalismini näyttää siksi sellaiselta. Jos taas kuvioissa olisi vaikkapa vauva, jonka puklujen ja puuronsyöttöyritysten myötä vaatteita pitäisi vaihtaa ja pestä useammin, tarvitsisin niitä eri määrän.

Lapset voisivat myös tarkoittaa, että kotona on oltava erilaisia harrastusvälineitä, kausivaatteita, leluja ja pelejä.

Lapsiperheen arjessa tarvitaan erilaisia asioita kuin omassa arjessani, mutta kaksi aivan erilaisissa elämintilanteissa olevaa voivat silti yhtälailla elää omaa arkeaan niin, että siihen kuuluvat vain tarpeelliset tavarat. Minimalismissa on kyse juuri siitä.

Lue myös: Mistä tavaroiden vähentäminen kannattaa aloittaa?

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Jokaisen minimalismi on siis erilaista, eli ainoa yhteinen ajatus minimalismin taustalla on vain se, ettei kotona olisi tavaroita, joille ei ole tarvetta. 

Näin esitettynä ajatus kuulostaa todella yksinkertaiselta ja siksi jopa huvittavalta itsestäänselvyydeltä, sillä miksi kukaan ylipäätään haluaisi pitää kotonaan tavaroita, joille ei ole tarvetta?

Kysyttäessä tietenkin vain hyvin harva, mutta käytännössä näin tekee silti todella moni, sillä omia tavaroitaan ei vain välttämättä tule käytyä läpi kovin syvällisellä ajatuksella.

Itse ainakin huomasin tavaroita vähentäessäni, että minulla oli kotona valtavasti tavaroita, joille luulin olevan tarvetta, mutta jotka eivät loppujen lopuksi olleetkaan tarpeellisia.

Käytännössä tämä tarkoitti, ettei niistä eroon hankkiutuminen vaikuttanut omaan elämääni millään lailla negatiivisesti. Elämä ei siis hankaloitunut vähemmillä tavaroilla elämisen myötä, vaan päin vastoin helpottui, kun vaille käyttöä jääneet tavarat lähtivät pois.

Raivausprosessi vaati kuitenkin sen, että kyseenalaistin kerta toisensa jälkeen, onko jokin asia minulle oikeasti tarpeen ja käytänkö tavaraa oikeasti, vai pidänkö siitä kiinni esimerkiksi vain siksi, että se on ollut hankintahetkellä arvokas tai säästelen sitä fantasiaminälle, joka mukamas tekee vähän kaikkea.

Lapsiperheessä voi siis elää minimalistisesti hyvinkin helposti kunhan vain ensin selkeyttää, mitä perheen omassa arjessa tarvitaan ja mitä taas ei.

Uskon, että lapsiperheen kodissa on usein paljon turhia tavaroita siitä yksinkertaisesta, mutta täysin ymmärrettävästä syystä, ettei tavaroita ole kiireisen arjen keskellä ollut aikaa käydä ajatuksella läpi.

Itse ainakin koen kiireestä stressaantuneena helposti, etten jaksa toisinaan tehdä edes yksinkertaisia päätöksiä siitä, söisinkö riisiä vai pastaa – kuinka silloin jaksaisi edes ottaa projektiksi miettiä, mitä komerossa lojuvista tavaroista tarvitsee ja mitä ei?

Kun tavaroita kuitenkin on paljon, ei tule tajunneeksi, että kotona on jo neljä kauluria ja on vain helpompaa ostaa uudet rukkaset kuin yrittää etsiä ne vanhat, kateissa olevat.

Jos miettimiseen kuitenkin haluaa ja pystyy ottamaan voimavaroja, on kenen tahansa mahdollista tehdä omasta arjestaan sen verran minimalistinen kuin mikä omalla kohdalla tuntuu hyvältä.

Minimalismia on siis se, että omistaa sen, mitä käyttää ja tarvitsee ja se, että luopuu asioista, joita ei oikeasti käytä eikä tarvitse.

Toisten kodista tulee näiden pohdintojen jälkeen hyvinkin niukasti varustettu, toisilla siellä on enemmän tavaraa. Ei ole oikeaa tai väärää lopputulosta, on vain erilaisia ja eri tavoilla eläviä ihmisiä.

Lue myös: Mitäs jos tavarasta luopuminen alkaa kaduttaa jälkikäteen?

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Itselläni ei tosiaan ole lapsia, mutta monet minimalistista lapsiperhearkea elävät vaikuttajat ovat kertoneet ja osoittaneet, ettei minimalistinen elämä ole lasten kanssa vaikeaa.

Lapsethan eivät itse osta tavaroitaan, vaan vanhemmat tekevät päätöset niiden hankinnasta – lukuunottamatta tietysti niitä tavaroita, jotka tulevat lahjaksi muilta ja saattavat olla joskus jopa niin suuri riesa, että niistä puhuminen vaatisi oman blogipostauksensa.

Jos kuitenkin puhutaan tavaroista, jotka eivät ole tulleet lahjaksi, hankitaan lapsille uusia tavaroita ja muita asioita monista, usein varsin turhista syistä, ja vaikka tavaroita ei käytetä, jäävät ne nurkkiin pyörimään.

Lapsille halutaan usein antaa asioita siksi, ettei itsellään ollut sellaisia lapsuudessa ja sen myötä ajatellaan, että lapsen lapsuus on varmasti paljon onnellisempi, jos hänenkin ei tarvitse olla ilman sitä jotakin. Joissakin asioissa tämä voi toki pitää paikkansa, mutta epäilen, että ei läheskään aina.

Lapsille halutaan myös antaa paljon asioita ihan vain siksi, että lapsi näyttäisi niin söpöltä näissä tai koska se halusi tätäkin lelua niin kovasti. 

Usein lapsen tulosta innostutaan myös niin kovasti, että koti täytetään erilaisilla asioilla jo reilusti ennen vauvan syntymää ihan vain siksi, että on kuultu, että juuri se asia saattaisi olla tarpeellinen.

Lopulta sitten päädytään huomaamaan, ettei juuri se oma lapsi koskaan tarvinnutkaan jotain tiettyä tavaraa tai että vauva kasvaa niin vauhdilla, ettei kaikkia minikokoisia vaatteita ehditty edes käyttää.

Yleensä lapsiperheen minimalismi edellyttääkin sitä, että aikuiset oppivat käyttäytymään järkevästi, jotta turhilta hankinnoilta voidaan jo lähtökohtaisesti välttyä.

Lue myös: ”Pakollisia” asioita ei olekaan pakko säilyttää

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

On kuitenkin hyvin tavallista, että kotiin on vuosien ajan kasautunut tavaraa, kunnes yhtenä päivänä havahdutaan siihen, ettei elämää tarvitsekaan välttämättä elää tavarakasojen keskellä ja esineitä yhä uudelleen ja uudelleen järjestellen – näin itsellenikin kävi.

Minusta olennaista on kuitenkin muistaa, että lapsille on normaalia se, mihin kotona on kasvettu. Jos lapsen ollessa pieni hänet totutetaan siihen, että lahjaksi saadaan jatkuvasti uusia tavaroita, oppii hän, että se on normaalia. Niin homma vain toimii.

Lapset ottavat myös mallia vanhemmistaan. Jos lapset näkevät, että aina kun äiti haluaa jotain, niin äiti myös ostaa sen, oppii lapsi tottakai, että se on normaali toimintatapa eikä arvatenkaan voi ymmärtää, miksei sama toimisi hänenkin kohdallaan.

Jos siis haluaa muuttaa koko perheen elämää minimalistisemmaksi, on minusta olennaista katsoa ensin itse peiliin ja aloittaa muutos sieltä.

Jos lapsi on totutettu siihen, että ilo löytyy aina uusia tavaroita saamalla, niin uskon, että lapsi etsii jatkossakin ilon tunnetta siitä niin kauan kunnes vanhemmat omalla esimerkillään opettavat uuden ajatustavan.

Uskon kuitenkin, että uusi ajatustapa syntyy nimenomaan esimerkin kautta eikä sillä, että vanhempi sanoo lapselle yhtä (”ei me nyt osteta uusia leluja”) ja sitten käyttäytyy toisin, eli kantaa kotiin kassikaupalla omia spontaaneja ostopäätöksiään. Tällainen toiminta on mielestäni vain epäjohdonmukaista ja todella ristiriitaista.

Lue myös: ”Miksi ihmeessä luovut hyvistä tavaroista?”

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Jos elää lapsiperheessä, jonka arkeen kuuluu paljon tavaraa, mutta haluaa muuttaa tilannetta kohti minimalistisempaa elämää koen, että hommassa on kaksi olennaista juttua.

Ensinnäkin on hyvä miettiä, millaista minimalistinen elämä on juuri siinä omassa perheessä.

Päätöksien tavaroiden vähentämisestä tulee pohjautua oman perheen aitoihin tarpeisiin ja elämäntyyliin eikä vain omissa mielikuvissa olevaan ihannekuvaan jonkun toisen minimalistisesta elämästä.

Olennaista on vain ja ainoastaan miettiä, mitä omassa kodissa tarvitaan ja mitä ei.

Toinen tärkeä juttu on muistaa hidas tahti. 

Se, että yksi perheenjäsen saa päähänsä, että olisi mukavaa elää vähemmällä määrällä tavaroita ei tarkoita, että muut olisivat heti samaa mieltä asiasta – varsinkaan, jos kyseessä ovat lapset, jotka on ensin sen saman perheenjäsenen toimesta totutettu elämään aivan toisin. Silloin ei voida olettaa, että lapset osaisivat yhtäkkiä ajatella toisin.

Jos itse kokisin, että kotona on liikaa tavaraa, aloittaisin ensin raivaamisen aikuisten tavaroista – siitäkin huolimatta, että itseään ärsyttäisivät eniten juuri lasten lelut, joita usein tuntuu olevan kaikkialla.

Lapselle omat lelut ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, sillä ne ovat lapsen omia tavaroita eikä mielestäni ole ollenkaan reilua, että lapsi asetetaan tilanteeseen, jossa hänen pitäisi yhtäkkiä luopua niistä vain siksi, että vanhempi kokee, että näin tulisi toimia.

Jos vanhempi kuitenkin näyttää ensin kodin muiden tavaroiden kohdalla mallia, voi lapsi imeä uusia vaikutteita ja innostua sitten käymään läpi myös omia tavaroitaan.

Tavaroiden vähentämisessä on mielestäni hyvä muistaa, että vaikka asia vaivaakin nyt, tulisi hommassa olla mielellään kyse pysyvästä muutoksesta elämäntapaan eikä vain siitä, että koti raivataan nyt, jotta sen voi myöhemmin taas täyttää uudelleen.

Tämä tarkoittaa, ettei raivaamisella tulisi todellakaan olla kiire, eli valtavasta lelumäärästä ei tarvitse hankkiutua eroon samantien, vaan uusien lelujen tuloa voi hillitä ja vanhoista voi luopua sitä mukaa, kun lapsi kasvaa niistä ohi tai suostuu luopumaan niistä.

Jos leluja on kotona paljon, lapsen kanssa voidaan esimerkiksi sopia, että yhden uuden lelun tuleminen edellyttää kolmesta vanhasta lelusta luopumista.

Mielestäni yksi hyvä tapa vähentää kodin lelukaaosta (vanhempien muun kodin raivaamisella antaman esimerkin jälkeen) on ehdottaa, että lelut raivataan sivuun nostettaviin laatikoihin, jotka varastoidaan vaikka kellariin ja käyttöön otetaan yhdessä sovittu, kohtuullinen määrä leluja.

Näin pitkin kotia ja lapsen huonetta ei ole jatkuvasti valtavaa määrää leluja ja kokonaisuus pysyy helpommin hallittavana. Lapsen kanssa voi sitten sopia, kuinka  esillä olevia leluja päivitetään, eli voiko lapsi vaikka valita kerran kuussa, mitkä lelut vaihdetaan toisiin tai halutessaan kerran viikossa päättää yhden lelun, jonka vaihtaa toiseen.

Sivuun nostettuja leluja voidaan sitten ajan mittaa käydä läpi ja vaille käyttöä jäävistä leluista voidaan luopua yhteisymmärryksessä lapsen kanssa.

Lue myös: Tee kodistasi helpommin siivottava näillä minimalistin vinkeillä

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Jos itselläni olisi lapsia haluaisin, että kotonamme olisi melko pieni määrä leluja. Moni minimalistista elämää lapsiperheessä toteuttava vanhempi on kertonut huomanneensa tällä olevan positiivisia vaikutuksia lapsiin.

Esimerkiksi lasten keskittymiskyky paranee, kun yhdellä lelulla maltetaan leikkiä pidempään. Uskon myös, että lapsi arvostaa lelujaan enemmän, kun niitä ei ole loputtomiin. Silloin niistä suosikkileluista tulee pitäneeksi parempaa huolta eivätkä ne katoile sinne tänne niin helposti.

Ajattelen kuitenkin myös, että jos leluja vähennetään, täytyy lasten saada kokea, että minimalistisemmassa elämässä on heillekin jokin hyöty eikä seurauksena ole vain elämä tyhjältä tuntuvassa huoneessa, jossa tuntuu olevan tylsää ja elämästä tuntuu lelujen katoamisen myötä puuttuvan jotain.

Oli minkä ikäinen tahansa, tuntuu minimalistinen elämä taatusti ikävältä jos kokee, että elämästä puuttuu jotain.

Jos lapsi sen sijaan voi kokea minimalistisen elämän positiiviset vaikutukset uskon, ettei tavaroilla ole hänelle kovinkaan paljon väliä.

En tietenkään voi puhua jokaisen lapsen puolesta, mutta uskon, että yksi yleisimmistä asioista, joita lähes jokainen lapsi varmasti kaipaa, on läsnäoleva vanhempi, jonka kanssa voi puuhata yhdessä. Tällaiseen kokemukseen ei vaadita liiemmin tavaraa, vaan ainoastaan aikaa ja halua viettää sitä yhdessä lapsen kanssa.

Minimalismin tuomiin etuihin onkin mielestäni kuulunut juuri se, että kun aikaa ei tarvitse jatkuvasti käyttää hujan hajan olevien tavaroiden järjestelyyn eikä tarvitse olla juoksemassa kaupoilla uusia tavaroita etsien tai stressata, riittävätkö rahat niiden uusien tavaroiden hankintaan, on helpompaa nauttia arjesta ihan vain siinä hetkessä.

Samalla tavalla kuin aikuinenkin tekee tavaroita raivaamalla tilaa ja aikaa itselleen mieluisalle tekemiselle, tehdään myös lasten tavaroiden raivaamisella samaa.

Itse ajattelen, että varsinkin lasten kohdalla minimalismin suurimpia etuja on se, että minimalismi antaa tilaa mielikuvitukselle. Kaikkeen ei tarvitse olla omaa leluaan tai omaa tavaraansa, vaan usein mielikuvitus riittää.

Kun minulla ei ollut lapsena Ken-nukkea, kelpasi nalle ihan hyvin Barbien mieheksi. Tyhjistä vessapaperirullista, maitokartongeista ja muista vastaavista ”roskista” taas saa askarreltua yhdessä vaikka mitä ja olennaista onkin juuri se yhdessä tekeminen.

Kun huoneessa on vähemmän tavaraa, on siellä enemmän tilaa olla ja leikkiä. Peitosta syntyy hetkessä tuolien varaan maja ja siellä yhdessä vietetyt hetket voivat olla kullanarvoisia muistoja.

Kun esimerkiksi veljentyttöni oli pieni, olivat hänestä tyhjät jogurttipurkit, mummon suljetut voidetuubit ja kaikki mahdolliset esineet usein paljon mielenkiintoisempia kuin lelut. (Toki pienen lapsen kohdalla on tärkeää katsoa, millaisilla tavaroilla lapsi leikkii, jotta suuhun ei päädy haitallisia kemikaaleja tai pieniä osia.)

Lue myös: Kuinka kumppanin saa vähentämään tavaroita?

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Uskon myös, että lapselle tekee hyvää oppia, ettei kaikkea haluamaansa voi saada. Tämä kuitenkin edellyttää minusta jälleen sitä, että myös vanhemmat käyttäytyvät sen mukaisesti ja lapsi oppii heidän kanssaan käydyistä keskusteluista, etteivät aikuisetkaan osta aina kaikkea, vaikka mieli tekisikin.

En tarkoita tällä sitä, että lapselle sanottaisiin, että äitikin haluaisi hienon auton ja uima-altaan, mutta eipä kuule äitikään saa aina, mitä haluaa. 

Tarkoitan tällä sitä, että lapsi ymmärtää keskustelujen kautta, että äitikin saattoi nähdä vaikkapa kauniin puseron, hienon maljakon tai ihanat lakanat, jotka olisi toki kiva ostaa ja joihin voisi olla rahaakin, mutta ettei kaikkea tarvitse ostaa vain siksi, että pitää siitä.

Kauniit ja ihanat asiat voi myös jättää kauppaan ja vasta kun aikuinen itse oppii tämän ja alkaa elää sen mukaisesti, voi hän opettaa saman elämäntavan myös lapselle.

Lopuksi haluan vielä huomauttaa, ettei minimalismin tarkoitus ole kieltäytyä kaikesta ja elää elämää, joka tuntuisi kurjalta. Jokainen muistaa varmasti, kuinka varsinkin teini-iässä jonkun tietyn vaatteen tai trenditavaran omistaminen oli maailman tärkein juttu, koska kaikilla muillakin oli sellainen.

Itse ajattelen, että jos lapsen kanssa on käyty aiheesta järkevä keskustelu ja tuon lapselle suorastaan elintärkeältä tuntuvan asian hankkiminen on mahdollista, voisin hyvin hankkia sen lapselleni – tietenkin niin kauan, kun kyseessä on joku järjellä ymmärrettävä asia eikä kyse ole vaikka siitä, että teinini haluaisi Louis Vuittonin käsilaukun.

Jos lapseni kokisi, että vaikkapa joidenkin tiettyjen farkkujen omistaminen olisi älyttömän tärkeää ja minun olisi mahdollista hankkia ne, niin ilman muuta hankkisin ne.

Silloinhan voi konkreettisesti nähdä, että kyseessä on oikeasti todella haluttu tavara, jota käytetään jatkuvasti, jota arvostetaan ja josta pidetään huolta. Sellaisten tavaroiden omistamisesta minimalismissa on pohjimmiltaan kyse.

Aikuisen näkökulmasta olisi helppoa tietysti pitää puhe siitä, ettei jokaisen trendin perässä tarvitse juosta, mutta toisaalta samalla tavallahan me aikuisetkin usein käyttäydymme: hankimme uuden puhelimen, vaikka emme välttämättä tarvitsisi, tahdomme tietyn meikkituotteen, koska kaikilla muillakin on sellainen, himoamme tiettyjä kenkiä, koska ne tulevat vastaan kaikkialla tai haaveilemme isosta omakotitalosta, koska sellaisenhan kaikki haluavat.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. 

Kun siis yhdessä päätetään, millaiset tavarat ovat kotiin tervetulleita, kuinka niistä pidetään huolta, mitä muuta elämään voisi tavaroiden sijaan mahtua eivätkä aikuiset itse elä toisin, mitä lapsiltaan odottavat uskon, että lapsiperheessäkin voidaan elää juuri niin minimalistisesti, kuin omaan elämäntilanteeseen sopii.

Lue myös: Minimalismin tärkein kysymys on miksi

Minimalismi lapsiperheessä Virve Fredman Ostolakossa

Onko teillä kokemuksia lapsiperheen minimalismista?