Kaikki rahasta – tämän vuoksi siitä pitää puhua

*Sis. mainoslinkkejä

Olen viimeaikoina ollut erityisen kiinnostunut puhumaan rahasta. Aihe on kuitenkin hieman tabu, sillä ne, jotka eivät sitä koe omistavansa eivät useinkaan halua puhua siitä ja jos jollakin sitä taas on ja hän puhuu siitä, koetaan se moukkamaiseksi revittelyksi.

Todellisuudessa meitä ihan perustuloisia ihmisiä, joilla tulee kyllä rahaa ihan riittävästi on kuitenkin valtava määrä ja vaikka emme kylvekään rahassa, on meillä silti sitä sen verran, että siitä riittäisi puheenaihetta. Vanha totuushan kuuluu, ettei ratkaiseva juttu ole suurissa tuloissa vaan pienissä menoissa.

Lue myös: Näin paljon kulutan rahaa kuukaudessa

Kaikki rahasta Julia Thuren Virve Fredman Ostolakossa

Minä ja mieheni puhumme paljon rahasta ja puhun siitä mielelläni myös muiden kanssa avoimesti. Kotona meillä ei kuitenkaan koskaan riidellä rahasta, sillä koska siitä on puhuttu niin paljon, on kaikki hyvin selvää, eikä rahariidoille jää tilaa. Tämä onkin minusta tärkeimpiä syitä rahasta puhumiselle.

Rahasta puhuminen aiheuttaa kuitenkin hyvin usein näkemyseroja, erimielisyyksiä ja jopa tosiaan pahimmillaan riitoja. Tämän vuoksi monet ystävät tai edes pariskunnat eivät liiemmin puhu rahasta. Itse koen, että rahasta puhuminen on tärkeää, sillä jos aiheesta ei puhuta, käyttävät monet rahoja eri tavalla kuin muut lähipiirissä olevat ja pahimmillaan se aiheuttaa jopa pahaa oloa.

Monilta ikäviltä tilanteilta voitaisiin kuitenkin kaverisuhteissakin välttyä, kun rahasta puhuttaisiin avoimesti eikä jokaisen tarvitsisi esimerkiksi esittää, että heille on okei aina tavata vain kalliissa kahvilassa tai jakaa kaveriporukan ravintolalasku tasan, vaikka tosiasiassa ärsyttäisi maksaa muiden viinit.

Kaikki nämä ovat juttuja, jotka avoimesti puhuttuna tuskin ärsyttävät ketään, mutta ääneen sanomattomina voivat kaivella mieltä. Jos sanoo kaverille, että nyt on rahat vähän tiukilla, mitäs jos juotaisiinkin kahvit kotona Starbucksin sijaan, ymmärtää kaveri tämän varmasti. Silloin kaverinkin näkeminen on mukavaa, kun ei tarvitse esittää väliinpitämätöntä sen suhteen, että siemailee kurkkuunsa juuri loppuviikon ruokabudjettia. Pahimillaan kun tällaiset jutut voivat tarkoittaa myös sitä, että kieltäytyy toisten näkemisestä kokonaan, koska oma taloustilanne vaivaa.

Aivan oma luokkansa ovat sitten tietysti ne parisuhteen välttämättömät keskustelut, kun ikävimmillään yhteisiä rahoja käytetään niin, että toisen kulutustottumukset ärsyttävät tai jätetään esimerkiksi keskustelematta siitä, kuinka vauvan tulo talouteen vaikuttaa kenenkin nykyisiin tuloihin (ja eläkepäivien tuloihin) ja kuinka tilanne ratkaistaan reilulla tavalla.

Lue myös: Jätän oravanpyörän – elämä ilman palkkatyötä

Kaikki rahasta Julia Thuren Virve Fredman Ostolakossa

Uskon, että lähes kuka tahansa voi jonkin yllättävän syyn vuoksi joutua jossakin vaiheessa elämäänsä taloudellisesti ahtaalle eikä sitä pidä hävetä tai varsinkaan salata. Usein homma nimittäin vain pahenee, jos asioista ei puhu. Se vaatii valtavaa rohkeutta, sillä yhteiskunnan silmissä ajatellaan, että velkaantunut on aina tahallisesti sössinyt asiansa, vaikka näin ei tietenkään aina ole. Aina voi sattua jotain yllättävää, joka käynnistää velkaantumisen ketjureaktion.

Meillä tosiaan puhutaan rahasta avoimesti ja kun anoppini oli meillä viime viikolla kylässä, vinkkasi hän erään rahakeskustelun innoittamana minulle ruotsalaisesta TV-sarjasta, johon jäin heti koukkuun.

Lyxfällan on ruotsalainen TV-ohjelma, johon ihmiset voivat hakeutua taloudellisissa vaikeuksissa ja heidän taloutensa autetaan laittamaan kuntoon budjetoinnin ja neuvonnan avulla. Sarja ei kuitenkaan ole (ainakaan näkemieni jaksojen perusteella) mikä tahansa tyypillinen talousohjelma, jossa osallistujalla on taustalla jokin työpaikan menettämisen tai sairauden aikaansaama luonteva syy siihen, että talous on mennyt epätasapainoon.

Ohjelman nimen mukaisesti siinä nimittäin keskitytään ihmisiin, jotka vain yksinkertaisesti käyttäytyvät väliinpitämättömästi omaa taloudellista tilannettaan kohtaan eivätkä ajattele tippaakaan sen seurauksia. He ovat siis joutuneet luksusansaan alkamalla elää luksuselämää ilman siihen riittäviä tuloja.

Tyypillisesti jokaisen jakson tähtenä on yksin elävä tai (joskus perheellinen) pariskunta yhden tai kahden hengen tuloilla, jotka oikeasti riittäisivät kyllä tavalliseen arkeen, mutta joilla nyt tehdään typeryyksiä. Voi siis olla, että osallistuja on vaikkapa parikymppinen nainen, jolle jää kuukaudessa käteen verojen jälkeen 1600 euroa ja hän käyttää puolet siitä vuokraan ja muihin laskuihin, mutta ei yhtään ajattele, mihin hänellä oikeasti olisi sen jälkeen varaa ja elää toistuvasti yli varojensa saadakseen uusia vaatteita, voidakseen juhlia ja matkustaa sekä syödäkseen ulkona.

Kaikki rahasta Julia Thuren Virve Fredman Ostolakossa

Osallistujina voi olla myös vaikka pariskunta, jolle jää pakollisten menojen jälkeen pari tonnia, mutta jotka shoppailevat turhuuksia neljällä tonnilla ja joilta on sitten jo useamman kuukauden vuokrat rästissä velkojen keskellä.

Ohjelmaan mukaan lähteneet menevät tietysti joka kuukausi miinukselle ja hankkivat siksi erilaisia luottoja, lainoja ja jopa ylikalliita pikavippejä, jotka pahimmillaan johtavat ikävään kierteeseen, josta voi olla hyvinkin hankalaa päästä ulos korkojen kertyessä. Monet heistä tiedostavat saavansa karhukirheitä, mutta työntävät päänsä ostoskassiin ja jatkavat silti yli varojen elämistä yrittämättä edes tehdä asialle mitään.

Ihmiset siis eivät ajattele, mihin heillä on oikeasti rahaa, vaan ottavat luottoa täysin turhiin asioihin, joita he eivät todellakaan tarvitsisi. Eräskin pariskunta oli shoppaillut videopelejä ja sisustustavaroita vuokrien maksun sijaan ja oli nyt vaarassa joutua lapsineen kadulle.

Useimmat sarjaan osallistuvat käyttäytyvät minusta suorastaan raivostuttavan väliinpitämättömästi tilanteensa suhteen ja juontajien tulee vääntää heille rautalangasta, mitä tapahtuu, jos meno ei muutu.

Haluan kuitenkin uskoan, että ihminen, joka löytää itsensä tuollaisesta tilanteesta tiedostaa normaalisti itse sen ongelmallisuuden eikä siitä tarvitse heille tässä nyt saarnata. Se on epäilemättä kiusallista ja vaatii rohkeutta pyytää apua, mutta mitä nopeammin sen uskaltaa tehdä, sitä helpompaa tilanteesta on päästä ulos. Siksi onkin harmillista, että velkaantumiseen liittyy usein niin vahva häpeän tunne, että sitä halutaan salata ja lumipallon annetaan vain kasvaa.

Uskon tosiaan, että lähes kuka tahansa voi joutua taloudellisesti tiukalle, jos vaikka opiskelujen jälkeen ei ole saanut kerrytettyä säästöpuskuria ja yhtäkkiä työpaikka menee alta. Aina ahdinko ei johdu edes itsestään, vaan joskus sen voi saada aikaan joku läheinen, jota on yrittänyt auttaa, mutta jonka takia onkin joutunut itse pulaan. On ihmisiä, joiden luottotiedot ovat menneet tällaisistakin syistä. Joskus taas ei ole edes ehtinyt vielä päästä opiskelijaelämästä rahan makuun ja raha on siksi tiukilla.

Uskon silti, että monet taloudelliset ahdingot voitaisiin välttää, jos rahasta vain puhuttaisiin avoimesti niin perheen kuin ystävienkin kesken sekä ylipäätään yhteiskunnassa ja juuri sen vuoksi siitä pitää minusta puhua.

Uskon nimittäin myös, että moni on vain tulojensa mahdollistamana rakentanut ympärilleen vähän liian kalliin elämän hieman liian suurella asuntolainalla, vähän liian kalliilla hankinnoilla sekä niillä toistuvilla, aavistuksen liikaa maksavilla arjen valinnoilla ruuasta vaatteisiin ja sisustusesineisiin. Tämän rakentaminen maksaa ja säröjä syntyy herkästi, jos joku osa elämän alati liikkuvassa palapelissa katoaa, eikä kokonaisuuden ylläpitoon olekaan enää varaa kuten ennen. Se ei tarkoita välttämättä henkilökohtaista konkurssia, mutta silti ahdasta tilannetta, joka luo elämään rajoitteita.

Lue myös: Mitä meillä syödään ja paljonko siihen kuluu rahaa?

Hyviä kirjoja

Rahasta on siis tärkeää puhua, mutta miten ja kenen kanssa? Kaikki eivät halua avoimesti kertoa paljonko tienaavat, paljonko heillä on säästöjä ja lainoja tai kehtaa tunnustaa, mihin rahat menevät – tai mihin ne ovat menneet, kun niitä ei enää ole.

Kun kukaan ei puhu, ei omia päätöksiään voi myöskään verrata muiden valintoihin ja mahdollisesti ehkä tajuta, että oma ruokabudjetti, vaatebudjetti, viihdebudjetti tai alkoholibudjetti on moninkertainen kuin toisilla saman verran tienaavilla.

Koska rahasta puhuminen on tärkeää, mutta rahasta puhuvia ihmisiä on vaikeaa löytää, olen viime aikoina suositellut kaikille jatkuvasti yhtä aiheeseen liittyvää kirjaa. Julia Thurénin Kaikki Rahasta on minusta nimittäin sellainen opas, joka lähes jokaisen kannattaisi lukea, sillä se puhuu rahasta helposti ymmärrettävällä tavalla ja välillä jopa hieman pilke silmässä, mutta silti faktat pöytään latoen.

Kaikki rahasta on kirja, joka selventää kaikkea mahdollista rahan tienaamiseen, lainaamiseen, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. Kirjasta saa vastaukset kaikkiin niihin joskus jopa vähän hölmöltäkin tuntuviin kysymyksiin, joita ei ole kehdannut kysyä ääneen, koska pelkää vaikuttavansa tyhmältä, mutta jotka oikeasti kannattaisi tietää.

Kirja kertoo myös niistä rahaan liittyvistä asioista, joita ei ehkä tulisi edes miettineeksi, mutta joita on tärkeää miettiä. Tällaisia ovat esimerkiksi avioehto ja testamentti, jotka eivät välttämättä tunne kolmekymppisen häähumuisessa rakkauskuplassa ajankohtaisilta, mutta joista oikeasti pitäisi puhua.

Kirjan kirjoittaja on kolmekymppinen, ihan tavallinen mimmi, jolla on kumppani ja pieni lapsi. Hän ei ole syntynyt kultalusikka suussa, saa varsin normaaleja tuloja ja on muutenkin ihanan perustyyppi, johon voi samaistua. Juliaihminen -blogista tunnettu Julia kiinnostui rahasta, alkoi säästää ja jopa sijoittaa ja puhuu siitä nyt kirjassaan (sekä muuten myös podcastissaan sekä tietysti blogissaan) ihanan avoimesti.

Kirja on minusta mahtava opas, sillä se ei ole suunnattu vain niille, joilla on rahaa, jota sijoittaa. Siinä käydään myös läpi velkaantumista ja neuvotaan, mihin silloin kannattaa ottaa yhteyttää ja mitä sitten tapahtuu. Toisille nämä ovat ajankohtaisia asioita oman tilanteen vuoksi, mutta vaikka ne eivät olisikaan, on niistä silti hyvä ymmärtää, sillä silloin voi myös osata olla avuksi toiselle tai ainakin ymmärtää, mitä velkaantunut läheinen käy läpi – ja olla syyllistämättä.

Kirja kertoo paitsi Julian itsensä kokemuksista ensimmäisistä kesätöistä lainan ottamiseen, asuntojen ostamiseen, sijoittamiseen sekä lapseen liittyviin kustannuksiin ja säästämiseen. Sen lisäksi sen teksteissä on mukana valtava määrä eri alojen asiantuntijoita, joiden rahaan ja talouteen liittyvät haastattelut ovat todella mielenkiintoisia. Kirja sisältää myös runsaasti tavallisten ihmisten pieniä kommentteja ja tarinoita rahasta ja siihen liittyvistä asioista.

Mukaan on myös saatu kiinnostavien tunnettujen henkilöiden ajatuksia heidän omaan talouteensa liittyen. Muutamat näistä saivat minut jopa yllättymään paljonkin, sillä olin ajatellut, että varsinkin kaikki menestyvät puhuvat rahasta ja sijoittavat. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole.

Lue myös: Tarkoittaako halpa ruoka vain tarjoustuotteita?

Kaikki rahasta Julia Thuren Virve Fredman Ostolakossa

Kirja olisi tehnyt minulle todella hyvää jo aiemmin, sillä luulin aina viime kevääseen asti, että sijoittaminen on jotain, jota rikkaat ja paljon oppineet sedät tekevät pörssissä, jonne minulla ei ole asiaa tai ylipäätään edes uskallusta – saati sitten edes varsinaista ymmärrystä koko pörssin sijainnistakaan, vaikka olisinkin sinne halunnut. Nykyään olen kiitollinen, että olen löytänyt sen ja alkanut sijoittaa enkä vain lepuuta säästöjäni korottomalla pankkitilillä.

Tämä on minusta loistava kirja, sillä paitsi että se selventää kaikkea mahdollista rahaan liittyvää, auttaa se sen myötä myös puhumaan rahasta helpommin. Aiemmin mainitsemassani Lyxfällan-sarjassa todella moni pitkäänkin yhdessä ollut pariskunta on todennut, etteivät he ole aiemmin puhuneet keskenään rahasta, mikä on minusta aivan hullua. Minulle vakavaksi käyvän suhteen alkumetreillä on jo tärkeää selvittää, että meillä on samantyyppinen suhde rahaan, sillä muutenhan paketissa on heti mukana potentiaalinen pommi, joka voi jossakin vaiheessa räjähtää.

Suosittelenkin tätä kirjaa oikeastaan kaikille, sillä sen lukemisen jälkeen rahaa sekä ymmärtää paremmin että siitä myös on helpompi puhua avoimemmin kun tietää, mistä puhuu. Toisaalta kirja myös muistuttaa, että raha on loppujen lopuksi varsin tylsä puheenaihe ja vain hyödyllinen väline elämää helpottamaan ja unelmia täyttämään. Hetkessä eläminenkään ei tarkoita, etteikö vähän miettisi tulevaisuutta. Rahan ei pidä antaa täyttää ajatuksia liikaa, mutta sen puuttuminen vasta voikin laittaa ajatukset ahtaalle. Rahan kuuluu tuottaa iloa – mitä se kenellekin sitten tarkoittaa.

Kirja teki hyvää kaltaiselleni, aina kovasti säästäneelle kolmekymppisellekin, mutta aivan erityisen hyväksi kokisin sen parikymppisille. Kirja onkin minusta aivan täydellinen lahja jokaiselle nuorelle, joka muuttaa omilleen. Toisaalta uskon, että on olemassa myös valtava määrä yli neljäkymppisiäkin, joille kirjan perusopit tulisivat täysin tarpeeseen.

*Kaikki rahasta -kirjan voi ostaa Adlibriksen verkkokaupasta täältä.

Kirjan voi myös lukea e-kirjana esimerkiksi Nextoryn äänikirjoja ja e-kirjoja tarjoavassa palvelussa, johon voi lunastaa *kuukauden ilmaisen kokeilujakson tämän linkin kautta.

Kaikki rahasta Julia Thuren Virve Fredman Ostolakossa

Puhutteko te rahasta?