Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Kuka saa ostaa punalappuruokaa?

Olen maininnut blogissa ennenkin, että ruokamenomme ovat kahden aikuisen taloudessa noin 240 euroa kuukaudessa eli 120 euroa henkeä kohti, mikä tarkoittaa päivätasolla noin kahdeksan euron ruokakuluja.

Kuvailen ruokavaliotamme yleensä sanalla perusterveellinen, sillä mielestäni se kuvaa sitä hyvin.

Syömme runsaasti vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, ostamme lihaa melko harvoin ja saamme proteiinimme pääosin kasviperäisistä lähteistä kuten pavuista, kikherneistä, linsseistä ja tofusta sekä tietysti monista muista perusterveellisen ruokavalion osista, jotka sisältävät myös proteiinia.

Syömme pastaa ja riisiä, mutta pyrimme suosimaan täysjyvää ja nämä ovat harvoin ateriallamme pääroolissa – yleensä esimerkiksi pasta voi olla mukana salaatissa sivuroolissa.

Toisinaan mieli voi toki tehdä vaikka uunifetapastaa, jossa pasta on isommassa roolissa, mutta näin tapahtuu kuitenkin harvemmin.

Kahvissa käytän kauramaitoa ja tavallisten maitotuotteiden käyttö on muutenkin vähentynyt paljon, mutta välillä teen ruokia, joissa käytän maitoa – kuten vaikka riisipuuroa uunissa tai lisään salaattiin raejuustoa.

Lue myös: Mitä meillä syödään ja paljonko siihen kuluu rahaa?

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Tutustuin vuosi sitten tulehduksenvastaiseen ruokavalioon ja vaikka en seuraakaan sitä fanaattiseti, ohjailee se silti arkisia ruokavalintojamme paljon. Höttöhiilarit ovat satunnaisia herkkuja ja tarkistan uusista elintarvikkeista aina lisätyn sokerin määrän.

Syömme tietysti välillä sokerisia tai suolaisia herkkuja, mutta silloin ne ovat tietoisia valintoja herkutteluhetkistä eivätkä osa arkiruokaa. Välttelemme siis turhaa lisättyä sokeria melko paljon.

Kutsun ruokavaliotamme perusterveelliseksi, sillä on toki paljon ihmisiä, joiden mielestä viljoja ei pitäisi syödä lainkaan, maitotuotteita ei tulisi kuluttaa yhtään ja sokeria pitäisi välttää viimeiseen asti jopa hedelmien muodossa. On siis välillä henkilöstä kiinni, mikä on hänen näkemyksensä terveellisestä.

Itse koen voivani parhaiten, kun en kiellä itseltäni mitään ja koostan ateriani kasvispainotteisesti niin, että ruokavalioni antaa keholleni sen tarvitsemia rakennusaineita eikä vain aiheuta sille turhaa stressiä ja rasitusta.

Kun saan riittävästi kuituja, proteiineja, hyviä rasvoja ja kasvisten tuomia vitamiineja ja muita hyödyllisiä ainesosia, voin paremmin, joten hyvä ja terveellinen ruokavalio on minulle tärkeä asia, johon haluan panostaa.

Esittelenkin myös Instagram Stories -tarinoissani melko usein ruokakaupan ostoksia ja vilauttelen aterioitamme.

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Itse koen kuitenkin, että 120 eurolla voin syödä kuukaudessa terveellisesti ja monipuolisesti, mutta jutun jujuna on toki se, ettei se suju välttämättä ihan noin vain.

Omat ruokakuluni ovat sekä Suomessa että Ruotsissa asuessa olleet melko samanlaiset, sillä ruuan hinta on näiden kahden maan välillä varsin sama.

Yleisesti koin, että monet peruselintarvikkeet olivat Suomessa lähtökohtaisesti halvempia kuin Ruotsissa, mutta täällä saatan tasapainottaa tilannetta tarjouksilla.

Itseasiassa oman edullisen ruokalaskumme selitys on juuri siinä, että vertailemme hintoja todella paljon ja suunnittelemme ruokavaliomme sen mukaan – tai no, tarkemmin sanottuna emme edes suunnittele, vaan annamme löytöjen ohjata meitä.

Kodistamme on neljän kilometrin säteellä eri ilmansuuntiin lähtiessä yhteensä kymmenen ruokakauppaa ja teen mielelläni näihin kävelylenkkejä katsoakseni, millaisia tarjouksia kaupoissa on.

Terveellisen ruokavalion ylläpitäminen on siis hyvä syy saada päivittäin liikuntaa ja lähdenkin kävelylenkille usein ostoksille varattu 30 litran vaellusreppu selässäni.

Tietyistä kaupoista haen tietyt perusasiat edullisimpaan hintaan ja täydennän niitä sitten ajankohtaisilla tarjouksilla.

Sanoisin, että olen todella hintatietoinen, eli tiedän tasan tarkkaan, mistä kaupasta ostan parsakaalini, paljonko sipuli ja peruna maksavat tällä hetkellä, mistä kaupasta kannattaa ostaa kaurapuuro tai auringonkukansiemenet ja milloin juureksien, hedelmien tai vihannesten hinta on tavallista edullisempi, jotta niitä kannattaa ostaa.

Jos porkkanat ovat tarjouksessa, syömme ruokia, jossa niitä käytetään. Jos nyt saa lanttua ja perunaa edullisesti, niin sitten käytämme niitä.

Emme mene hedelmäosastolle hakemaan jotain tiettyjä hedelmiä, vaan avoimin mielin ajatellen, että ostamme niitä hedelmiä, joita saa nyt edullisesti.

Teen samaa oikeastaan kaikilla osastoilla, eli ostamme kotiin erilaisia elintarvikkeita, joista sitten kokoamme löytöjen mukaan aterioita.

Varsinkin salaattien kokoaminen on helppoa, sillä niiden peruspalikat kuten linssit, pavut ja kikherneet ovat aina edullisia ja kokonaisuutta voi tuunata mihin suuntaan tahansa löytöjen mukaan.

Jos jotain hyvin säilyvää löytyy hyvästä tarjouksesta, ostamme sitä jemmaan.

Emme siis koskaan suunnittele etukäteen vaikkapa viikon ruokalistaa ja osta elintarvikkeita sen mukaan, sillä se tulisi meille paljon kalliimmaksi, kuin aterioiden kokoaminen edullisista löydöistä.

Miksi söisimme tällä viikolla jotain vain siksi, että olemme päättäneet niin, jos edullisemmin saa jotain muuta?

Yhdeltä kauppareissulta kotiin saattaa päätyä edullista täysjyväriisiä ja punakaalia, toiselta tomaattikastiketta ja papuja, kolmannelta tofua ja neljänneltä sitten vielä jotain, mistä lopulta jonakin päivänä koostuu ateria.

Ruokakaappiemme sisältö on jatkuvassa kierrossa ja yhdistelemme elintarvikkeita fiiliksen ja ideoiden mukaan.

Yleisesti siis tiedämme, mitä kotona on ja kaupassa tarjontaa tutkiessa mietin, mihin sen voisi yhdistää.

Lue myös: Tarkoittaako halpa ruoka vain tarjoustuotteita?

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Yksi merkittävä tapa säästää ruokakuluissamme on nykyään myös hävikkiruuan ostaminen. Suomessa hävikkiruuasta puhutaan usein punalappuruokana elintarvikkeiden punaisten tarjouslappujen mukaisesti.

Aivan viime kuukausina kotimme läheisyydessä olevien ruokakauppojen hävikkihyllyjen ja laputettujen tuotteiden määrässä on ollut havaittavissa todella suuri lisäys, minkä koen itse hyväksi asiaksi, sillä vielä viime kesänä kaipailin Suomen punalapputarjontaa.

Itseasiassa hävikkihyllyjä ja punalaputettua ruokaa on alkanut näkyä täällä niin monessa kaupassa sen verran reippaasti, että välillä suorastaan kauhistuttaa illalla kaupassa käydessään nähdä, kuinka paljon hävikkiin on menossa tuotteita (ja minä arvatenkin näen niistä vain murto-osan).

Me ostamme punalaputettuja hävikkituotteita erittäin mielellämme, sillä koemme ne kahdella tavalla hyvänä asiana: ensinnäkin ne tuovat säästöä ruokabudjettiimme, minkä lisäksi autamme ehkäisemään ruokahävikin syntymistä.

Täällä Ruotsissa punalapputuotteista puhutaan nimenomaan ympäristönäkokulman kautta. Punaisissa hintalapuissa välkkyvät sanat svinnsmart (svinn tarkoittaa hävikkiä) ja klimatsmart, eli kuluttajalle halutaan viestiä, että ostamalla poistotuotteita hän tekee ympäristön ja ruokahävikin kannalta älykkään valinnan.

On fiksua ostaa elintarvikkeita, jotka menisivät muuten roskiin – toki sillä edellytyksellä, että ne käyttää itse eivätkä ne lopulta lennä kotona vanhentuneina roskiin.

Täällä Ruotsissa hävikkihyllyissä korostetaankin usein juuri hävikkiruuan pelastamista ja sitä, kuinka voimme yhdessä tehdä ekoteon ehkäisemällä ruokahävikkiä.

Ruotsissa ruokahävikin torjunta kuuluu kaikkien vastuulle yhteisöllisesti.

Tämän vuoksi olenkin ollut välillä hämmentynyt, kun olen Instagram Stories -klipeissäni esitellyt hävikkilöytöjäni ja saanut kuulla, kuinka moni Suomessa ajattelee, että punalappuruoka kuuluu vain pienituloisille eikä muiden kuuluisi reiluuden nimissä ostaa punalapputuotteita.

Ymmärrän taustalla olevan kauniin ajatuksen siitä, että jos hyllyn edessä seisoisivat pienituloinen ja keskituloinen, olisi reilumpaa antaa pienituloisemman ostaa tuote, joka keskituloisella on paremmin varaa ostaa täydellä hinnalla.

Tämä ajatus saa kuitenkin aikaan mielestäni niin mielenkiintoisen keskustelun, etten voi olla tekemättä siitä avausta täällä bloginkin puolella.

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Kenelle punalappuruoka on siis tarkoitettu?

Uskon, että jokainen varmasti yhtyy ajatukseen, että jos pitää valita, kuka saa ostaa jotain halvemmalla, asetetaan pienituloisempi jonossa etusijalle.

Toisaalta on kuitenkin hyvä mielestäni muistaa, ettei elintarvikkeita laputeta punaisilla lapuilla siksi, että kauppa haluaisi tehdä hyväntekeväisyyttä, vaan siksi, ettei syntyisi ruokahävikkiä.

Moni kauppa myös nimenomaan toimittaa hävikkiruokaa eteenpäin hyväntekeväisyyteen tai vaikkapa ravintoloille, jotka kokkaavat siitä jotain.

Jokaisen syömättömänä roskiin päätyneen elintarvikkeen valmistukseen ja kuljetukseen käytetyt luonnonvarat on kuitenkin käytetty turhaan, mikäli elintarviketta ei syödä.

Punalapputuotteiden tarkoituksena on siis vähentää ruokahävikkiä, jotta maapallon luonnonvarat eivät kulu turhaan.

Tällä hetkellä maapallon ruokatilanteessa on paljon epätasapainoa, kun monilla alueilla nähdään nälkää samaan aikaan kun toisaalla heitetään syömätöntä ruokaa roskiin.

Vaikka allekirjoitankin ajatuksen, että antaisin mieluummin pienempituloisen ostaa jotain keskituloista halvemmalla, en silti koe, että olisi vain pienituloisten velvollisuus huolehtia ruokahävikistä – varsinkin kun useimmat tietävät, että punalaputettuihin tuotteisiin päätyy kaikenlaista ja kaiken hintaista ruokaa.

Punalapputuote ei suinkaan siis aina ole edes mikään edullinen löytö, vaikka se olisikin alkuperäistä hintaansa edullisemmin myynnissä.

Itse myös koin, että Suomessa kuitenkin löytyy ruokakaupoista terveellistä ruokaa edulliseen hintaan ilman punalappujakin, sillä papuja, kikherneitä, linssejä, sesongin mukaisia kasviksia ja ihan vain yleisiä tarjouksia löytyi mukavasti. Omalla kohdallani ruokavalintani koostuivat Suomessa pääosin näistä.

Opiskelen parhaillaan ammattikorkeassa kestävän kehityksen kurssia, jolla tutuistuin USA:ssa käytössä olevaan ruoka-aavikkojen käsitteeseen, josta löytyy hyvä video YouTubesta täällä.

Ruoka-aavikolla tarkoitetaan siis yhteistöä, joissa terveellistä ruokaa ei ole edullisesti (tai ylipäätään) saatavilla, mikä aiheuttaa epäterveellisellä ruokavaliolla elämistä, mikä puolestaan vaikuttaa hyvinvointiin useilla tavoilla.

Koska varsinkin kaupunkien lähettyvillä Suomessa on ruokakaupoissa tarjolla monipuolista ruokaa, koen itse, että vastuu ruokahävikin torjumisesta punalappuruuan (sekä tietysti kotona syntyvän hävikin ehkäisyn kautta) kuuluu kaikille eikä sitä pidä sysätä vain pienempituloisille.

Usein punalapputuotteet jätetään käsittääkseni ostamatta myös siksi, ettei niitä ehditä juuri sillä hetkellä käyttää, koska ruuaksi on suunniteltu jotain muuta.

Aivan samalla tavalla jokaisen tuloluokan edustaja voi haluta suunnitella ruokailuaan eikä minusta siksikään pitäisi olettaa, että juuri pienituloisten täytyisi olla niitä, jotka keräilevät kaupassa vanhentumaisillaan olevat ruuat – siitäkään huolimatta, että monen pienituloisen taloudelle ne ovat tietysti hyvä asia.

Moni on myös todennut, että punalappuruokaa säästösyistä erityisesti ostavat ovat niitä, jotka ovat usein hyvin tarkasti perillä siitä, koska niitä myydään mihinkin hintaan (Prisman ilta-alet ja Lidlin hävikkilaatikot), eli he ovat kyllä kärppänä paikalla oikeaan aikaan.

Toisaalta on toki tietysti myös selvää, ettei jokaisen elämäntilanne salli olla paikalla mihin tahansa aikaan alelöytöjä hakemassa esimerkiksi töiden tai lasten vuoksi.

Lue myös: 3 parasta säästövinkkiäni, jotka sopivat kaikille

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Olenkin ollut toisaalta todella iloinen täällä Ruotsissa asuessani, että punalapputuotteista puhutaan sillä nimellä, mikä niiden tarkoituskin on: ruuat, jotka on laputettu edullisempaan hintaan myytäviksi ruokahävikin torjumiseksi.

Toisaalta ainakin meidän asuinalueellamme olen ollut aistivinani, että punalapulla merkityissä tuotteissa on täälläkin silti mahdollisesti pieni äänetön viesti, jota moni vaikuttaa ehkä jopa pelkäävän.

Asumme Tukholman kupeessa Nackassa ja lähistöllämme on paljon kalliita omakotitaloja sekä hienoja ja arvokkaita asuntoja. Täällä ei liiemmin näy vanhoja autoja ja ylipäätään imago vaikuttaa olevan ihmisille varsin tärkeä.

Pengon itse antaumuksella hävikkihyllyjä, mutta olen huomannut, etteivät ne kiinnosta monia. Niissä on usein paljon ruokaa, samat elintarvikkeet saattavat olla niissä jopa parikin päivää ennen kuin ne vanhentuessaan viedään pois.

Miksi ne eivät kelpaa ihmisille?

Epäilen toisaalta, että joitakin voi pelottaa, että naapuri näkisi heidän ostoskärryssään halpoja punalapputuotteita ja luulisi, että taloustilanne olisi huono. Sehän olisi kamalaa.

Toisaalta voi toki myös olla, etteivät ihmiset välitä yhtään siitä, mitä muut ajattelevat. He vain ovat suunnitelleet ruokalistansa niin huolella, ettei muille elintarvikkeille ole tarvetta.

Tai ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta ruokahävikin ehkäisy tai elintarvikkeilta halutaan pidempään säilyvyyttä?

Oli syy mikä tahansa, kelpaa hävikkiruoka täällä ihmisille mielestäni yllättävän vähän.

Tämä voi toki olla vain alueellista ja jos kävisin ruokaostoksilla jollakin toisella alueella, voisi tilanne olla täysin erilainen.

Lue myös: Näin helppoa on alkaa sijoittaa vaikka heti

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Koen itse punalappuruuan ostamisen kaikin tavoin mukavaksi asiaksi, joka sopii elämäntilanteeseeni hyvin.

Sijoitan mielelläni ja elän pienillä menoilla, jotta minulla on pienempi paine rahan tienaamiseen työn kautta. On siis mielekästä syödä hyvin ja terveellisesti, mutta edullisesti.

Edullisten löytöjen etsiminen on jopa hauskaa, sillä paitsi että hyvien löytöjen tekemiseen liittyy tietysti aina riemua, tekee se ruokavaliosta myös monipuolisemman ja saa kokeilemaan uusia asioita. Ostamme usein edullisesti elintarvikkeita, jotka ovat meille vieraampia ja kokeilemme, mitä niistä voi kokata.

Edullisten elintarvikkeiden bongailu on minulle kuitenkin mahdollista myös siksi, että minulla on aikaa kävellä ruokakauppoihin tutkimaan, mitä niistä löytyy edullisesti – mitä minulla on juuri siksi, ettei minun tarvitse tehdä niin paljon töitä, koska menoni eivät ole kovin suuret.

Ymmärrän kuitenkin täysin ihmisiä, joista edullisten ruokalöytöjen bongailu on rasittavaa ja jotka haluavat hoitaa ruokaostokset äkkiä ja suunnitellun lapun mukaan.

Minulla ei itselläni myöskään ole vastuullani miettiä, millä ruokin pari lasta ja löytyykö ruokakaupasta jotain, mikä kelpaa heille ja puolisonikin on kaikkiruokainen – usein saatamme nimittäin myös kävellä ruokakaupasta ulos tyhjin käsin, kun tarjolla ei ollut hyviä löytöjä.

Meillä ei siis ole painetta tehdä hyviä löytöjä, sillä kun niitä löytyy, täytämme kaappejamme silloin, eli kotona on kyllä ruokaa.

Lue myös: Onko soveliasta kertoa, että oma talous on hallussa?

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Halusin kuitenkin nostaa punalappukeskustelun esiin blogissani siksi, että aiheesta saataisiin keskustelua ja esiin nousisi erilaisia näkökulmia.

Mielestäni on hyvä ajatus miettiä, tarvitseeko joku edullista ruokaa itseään enemmän, mutta silti tärkeää muistaa, miksi punalapputuotteita oikeastaan on tarjolla.

Jos punalapputuotteiden ostoa arkailee miettien, tarvitseeko joku niitä itseään enemmän, voi mielestäni olla ihan hyvä idea kysyä omasta kaupasta, mikä juuri heillä on tilanne: tuleeko laputettavia tuotteita paljon, myydäänkö ne helposti pois vai jääkö niitä usein reilusti myymättä päätyen hävikkiin. Sen perusteella voi sitten itse päättää paremmin, kuinka jatkossa toimii.

Ruokakaupat yrittävät toki oman etunsa vuoksi minimoida hävikkiruuan tilausmäärissä, mutta ilman kristallipalloa se on haastavaa. Hyllyjen ei haluta tyhjentyvän, mutta tuotteiden ei myöskään tahdota vanhentuvan. Hävikkiä syntyy siis väistämättä.

Käsittääkseni yhä useampi ruokakauppa tekee yhteistyötä erilaisten hyväntekeväisyystahojen kanssa ja hävikin määrää on saatu varmasti pienennettyä paljon, mutta silti uskon, että monilla kuluttajilla on turhan ruusuinen kuva siitä, minkä verran hävikkiä syntyy.

Olisikin ihanaa, jos jakaisitte omia ajatuksianne aiheesta kommenteissa. Jos teillä on kokemuksia hävikkiruuan määrästä ruokakaupassa työskentelyn myötä, niin monia kiinnostaisi varmasti kuulla siitä lisää.

Samoin kuulisin mielelläni ajatuksianne siitä, kenelle punalappuruoka kuuluu.

Lue myös: Näin paljon käytin rahaa vuonna 2020

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Kuka saa ostaa punalappuruokaa?